Softshelltakki kantoliinaäidille
Kettutakin jälkeen piti saada pitkä softshelltakki myös itselle, ja kantoliinailu oli hyvä tekosyy. Myllymuksujen ohje on julkaistu Suuressa käsityölehdessä 8/2008. Siinä ei kuitenkaan ollut vetoketjua selässä, joten teollisuusvakoilin Angelwingsin takista selän toteutuksen ja muokkasin kaavoja.
Softshellkangas on Kangaskapinasta. Vuoritin ainoastaan kauluksen ja kantopaneelin, molemmat jämälaatikosta löytyneillä mustan ohuen fleecen palasilla. Lisäksi projektissa kului kaksi rullaa mustaa lankaa, paketillinen Prymin anorakkineppareita (17 mm), mustaa vinokaitaletta, kolme vetoketjua, heijastinnauhaa, ohutta pyöreää ja leveää napinlävellistä kuminauhaa, resoria ja muutama suikale ulkoilukangasta. Softshellin hinta 34 e, vetoketjujen reilu 10 e, muut tarvikkeet löytyivät varastosta. Aikaa kului yksi ilta teollisuusvakoiluun ja suunnitteluun sekä kolme päivää (muiden äitiys"lomalaisen" kotitöiden ohessa) ompeluun.
Tilasin kangasta vain 2 m, mutta hyvin palaset mahtuivat, kunhan huput otti poikittain.
Selkäpalaa en leikannut taitteelta vaan reunasta. Mittasin selän yhtä korkeaksi kuin etukappaleen ja taitoin selän yläosan pois.
Yläosan leikkasin erikseen taitteelta ison kääntövaran kanssa.
Aloitin selän kasaamisesta. Ensin huolittelin selkäkappaleiden yläreunat vinokaitaleella. Sitten ompelin vetoketjut kappaleiden reunoihin oikeat vastakkain. Säädön takia vetoketjut olivat vähän liian pitkät, katkaisin päät (sivuleikkureilla) ja käänsin ne sivuille.
Tikkasin vetoketjut vielä takin oikealta puolelta ja samalla kiinnitin toiseen sivuun tuulilistan kaksinkertaisesta ohuesta ulkoilukankaasta. Etukappaleen vetoketjuihin en sitten enää listoja jaksanut tehdä.
Ompelin selän yläkappaleen alareunaan leveän käännöksen ja kasasin etu- ja yläselkäkappaleen ohjeen mukaan. Nepparit olisi kannattanut kiinnittää ennen olkasaumojen ompelua.
Kiinnitin selän kappaleet toisiinsa neppareilla. Kerrankin niiden kiinnitys sujui ilman suurempia ongelmia.
Seuraavaksi ompelin hihat kiinni takkiin ja sitten sivu- ja hihasaumat. Hihansuut tein samoin kuin kettutakissa: Leikkasin mustasta resorista kaksi sopivan kokoista palasta. Ompelin ne renkaiksi ja taitoin nurjat puolet vastakkain. Sitten pujotin ne nurinpäin olevien hihojen sisään oikeat vastakkain ja ompelin reunasta resoria venyttäen.
Seuraavaksi käänsin hihan oikein päin ja resorin kokonaan hihan sisään. Tikkasin hihansuun käännöksen mahdollisimman läheltä resoria.
Lopuksi vedin resorit ulos hihansuista. Tikkaus ei ole kaunein mahdollinen, taisi resori kiristää niin paljon että tikkauskin jäi kireälle. Toimiva tämä hihansuu joka tapauksessa on.
Ompelin kauluksen ja vuorin kiinni toisiinsa kolmelta reunalta oikeat vastakkain. Käänsin ympäri ja tikkasin reunasta, mutta jätin pääntien reunan läheltä tikkaamatta. Neulasin softshellin oikeat vastakkain pääntielle ja ompelin.
Neulasin vuorin paikoilleen pääntielle (ilman käännöstä) ja tikkasin kauluksen oikealta puolelta läheltä pääntien reunaa, mutta jätin kauluksen päiden läheltä vielä tikkaamatta.
Siistin vuorin reunan leikkaamalla ylimääräisen fleecen pois.
Ompelin vetoketjut etukappaleiden reunoihin vasta tässä vaiheessa, fiksumpi olisi kiinnittänyt ne ennen kaulusta. Lopuksi tikkasin kauluksen reunan niin, etä vetoketjun päät jäivät kauluksen sisään. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketju on myös kauluksen reunassa, mutta en tykännyt ratkaisusta.
Helman kääntö, ja itse takki oli valmis. Hupun etureunan huolittelin vinokaitaleella, mutta olisi ehkä kannattanut tehdä siihen kuminauhakuja. Voi olla että lisään sellaisen vielä jälkikäteen. Huppu kiinnittyy etu- ja selkäkappaleiden pääntien reunaan neppareilla. Sitten pitikin heti testata ja napsia selfieitä eteisen peilin edessä. Takissa tuntuu olevan aika reilusti tilaa, mahtuu isompikin masu tai paksulti villapaitaa alle. Helman käännökseenkin voisi pujottaa kuminauhan ja kiristää vähän.
Kantopaneelin pituuden säädin niin, että vetoketjuista tuli yhtä pitkät kuin takissakin. Tein softshellistä yläreunaan kuminauhakujan, tuo viimeinen nuppineula merkkaa käännöskohtaa. Ensin vuoriin tarranauha, vuori ja softshell yläreunasta yhteen, sitten vetoketjut softshelliin oikeat vastakkain, sitten sivusaumat yhteen nurjalta puolelta. Kuminauhakujan kohdalta olisi softshellin reunat kannattanut huolitella ennen kuin ompeli sivusaumat.
Ompelin kuminauhakujan kohdalle napit vuorin nurjalle puolelle ennen kuin käänsin paneelin oikein päin. Sitten tikkasin kuminauhakujan ja vetoketjujen reunat.
Viimeisenä käänsin alareunasta samanlaisen kuminauhakujan. Tällä kertaa muistin huolitella reunat.
Vauvan hupun etureunaan ompelin kuminauhakujan ja pääntien reunan huolittelin vinokaitaleella. Huppuun vielä tarranauhan palasia, ja sitten se oli valmis. Toukka on vielä sen verran pieni, että en voi kantoliinailla selkäpuolella. Selän toimivuutta ei siis päässyt testaamaan, mutta ainakin paneelin saa kiinni myös selkään.
Kun takin sai valmiiksi, piti alkaa hifistellä. Ensimmäisenä lisäsin tarranauhan palat vauvan huppuun, niin että sitä saa pienennettyä. Vasta tässä vaiheessa huomasin, että nauhan pehmeä ja koukkupuoli ovat eri levyisiä, lienevätkö eri projekteista peräisin...
Ompelin hupun etureunan kuminauhakujan päihin pienet napit ja pujotin kujaan nyörikuminauhaa. Sen saa vedettyä solmuun nappien ympärille. Kuminauhan päät tungin takaisin nauhakujaan. Nyt voi siis hupun reunaa säätää, tosin aika hitaasti. Arvelin että ei sitä joka käyttökerralla kuitenkaan tarvitse säätää, lähinnä lapsen kasvaessa tai pipon paksuuden vaihtuessa.
Laatikosta löytyi liimattavaa heijastinnauhaa. Laitoin kaksi raitaa kantopaneelin keskelle ja yli jääneet palat takin selkäosan alareunaan.
Sama salaman kanssa kuvattuna, hyvin näyttää heijastavan.
Lisäsin vielä taskujen suihin tarranauhan palat. Jos nämä ompelisi ennen taskun reunan kääntöä, saisi ompeleet piiloon.
Vielä voisi tuunata kiristysnauhan hupun reunaan ja kuminauhan takin alareunaan. Samoin suunnittelin kaulukseen tarranauhoilla kiinnittyvää kaulasuojaa, mutta helpompi ratkaisu taitaa olla putkihuivi tai kolmion mallinen kaulahuivi.
Myöhemmin lisäsin takkiin vielä kuminauhakujia, niistä juttua täällä.
Takki toimii myös muumiosidonnan kanssa.
Softshellkangas on Kangaskapinasta. Vuoritin ainoastaan kauluksen ja kantopaneelin, molemmat jämälaatikosta löytyneillä mustan ohuen fleecen palasilla. Lisäksi projektissa kului kaksi rullaa mustaa lankaa, paketillinen Prymin anorakkineppareita (17 mm), mustaa vinokaitaletta, kolme vetoketjua, heijastinnauhaa, ohutta pyöreää ja leveää napinlävellistä kuminauhaa, resoria ja muutama suikale ulkoilukangasta. Softshellin hinta 34 e, vetoketjujen reilu 10 e, muut tarvikkeet löytyivät varastosta. Aikaa kului yksi ilta teollisuusvakoiluun ja suunnitteluun sekä kolme päivää (muiden äitiys"lomalaisen" kotitöiden ohessa) ompeluun.
Tilasin kangasta vain 2 m, mutta hyvin palaset mahtuivat, kunhan huput otti poikittain.
Selkäpalaa en leikannut taitteelta vaan reunasta. Mittasin selän yhtä korkeaksi kuin etukappaleen ja taitoin selän yläosan pois.
Yläosan leikkasin erikseen taitteelta ison kääntövaran kanssa.
Aloitin selän kasaamisesta. Ensin huolittelin selkäkappaleiden yläreunat vinokaitaleella. Sitten ompelin vetoketjut kappaleiden reunoihin oikeat vastakkain. Säädön takia vetoketjut olivat vähän liian pitkät, katkaisin päät (sivuleikkureilla) ja käänsin ne sivuille.
Tikkasin vetoketjut vielä takin oikealta puolelta ja samalla kiinnitin toiseen sivuun tuulilistan kaksinkertaisesta ohuesta ulkoilukankaasta. Etukappaleen vetoketjuihin en sitten enää listoja jaksanut tehdä.
Ompelin selän yläkappaleen alareunaan leveän käännöksen ja kasasin etu- ja yläselkäkappaleen ohjeen mukaan. Nepparit olisi kannattanut kiinnittää ennen olkasaumojen ompelua.
Kiinnitin selän kappaleet toisiinsa neppareilla. Kerrankin niiden kiinnitys sujui ilman suurempia ongelmia.
Seuraavaksi ompelin hihat kiinni takkiin ja sitten sivu- ja hihasaumat. Hihansuut tein samoin kuin kettutakissa: Leikkasin mustasta resorista kaksi sopivan kokoista palasta. Ompelin ne renkaiksi ja taitoin nurjat puolet vastakkain. Sitten pujotin ne nurinpäin olevien hihojen sisään oikeat vastakkain ja ompelin reunasta resoria venyttäen.
Seuraavaksi käänsin hihan oikein päin ja resorin kokonaan hihan sisään. Tikkasin hihansuun käännöksen mahdollisimman läheltä resoria.
Lopuksi vedin resorit ulos hihansuista. Tikkaus ei ole kaunein mahdollinen, taisi resori kiristää niin paljon että tikkauskin jäi kireälle. Toimiva tämä hihansuu joka tapauksessa on.
Ompelin kauluksen ja vuorin kiinni toisiinsa kolmelta reunalta oikeat vastakkain. Käänsin ympäri ja tikkasin reunasta, mutta jätin pääntien reunan läheltä tikkaamatta. Neulasin softshellin oikeat vastakkain pääntielle ja ompelin.
Neulasin vuorin paikoilleen pääntielle (ilman käännöstä) ja tikkasin kauluksen oikealta puolelta läheltä pääntien reunaa, mutta jätin kauluksen päiden läheltä vielä tikkaamatta.
Siistin vuorin reunan leikkaamalla ylimääräisen fleecen pois.
Ompelin vetoketjut etukappaleiden reunoihin vasta tässä vaiheessa, fiksumpi olisi kiinnittänyt ne ennen kaulusta. Lopuksi tikkasin kauluksen reunan niin, etä vetoketjun päät jäivät kauluksen sisään. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketju on myös kauluksen reunassa, mutta en tykännyt ratkaisusta.
Helman kääntö, ja itse takki oli valmis. Hupun etureunan huolittelin vinokaitaleella, mutta olisi ehkä kannattanut tehdä siihen kuminauhakuja. Voi olla että lisään sellaisen vielä jälkikäteen. Huppu kiinnittyy etu- ja selkäkappaleiden pääntien reunaan neppareilla. Sitten pitikin heti testata ja napsia selfieitä eteisen peilin edessä. Takissa tuntuu olevan aika reilusti tilaa, mahtuu isompikin masu tai paksulti villapaitaa alle. Helman käännökseenkin voisi pujottaa kuminauhan ja kiristää vähän.
Kantopaneelin pituuden säädin niin, että vetoketjuista tuli yhtä pitkät kuin takissakin. Tein softshellistä yläreunaan kuminauhakujan, tuo viimeinen nuppineula merkkaa käännöskohtaa. Ensin vuoriin tarranauha, vuori ja softshell yläreunasta yhteen, sitten vetoketjut softshelliin oikeat vastakkain, sitten sivusaumat yhteen nurjalta puolelta. Kuminauhakujan kohdalta olisi softshellin reunat kannattanut huolitella ennen kuin ompeli sivusaumat.
Ompelin kuminauhakujan kohdalle napit vuorin nurjalle puolelle ennen kuin käänsin paneelin oikein päin. Sitten tikkasin kuminauhakujan ja vetoketjujen reunat.
Viimeisenä käänsin alareunasta samanlaisen kuminauhakujan. Tällä kertaa muistin huolitella reunat.
Vauvan hupun etureunaan ompelin kuminauhakujan ja pääntien reunan huolittelin vinokaitaleella. Huppuun vielä tarranauhan palasia, ja sitten se oli valmis. Toukka on vielä sen verran pieni, että en voi kantoliinailla selkäpuolella. Selän toimivuutta ei siis päässyt testaamaan, mutta ainakin paneelin saa kiinni myös selkään.
Kun takin sai valmiiksi, piti alkaa hifistellä. Ensimmäisenä lisäsin tarranauhan palat vauvan huppuun, niin että sitä saa pienennettyä. Vasta tässä vaiheessa huomasin, että nauhan pehmeä ja koukkupuoli ovat eri levyisiä, lienevätkö eri projekteista peräisin...
Ompelin hupun etureunan kuminauhakujan päihin pienet napit ja pujotin kujaan nyörikuminauhaa. Sen saa vedettyä solmuun nappien ympärille. Kuminauhan päät tungin takaisin nauhakujaan. Nyt voi siis hupun reunaa säätää, tosin aika hitaasti. Arvelin että ei sitä joka käyttökerralla kuitenkaan tarvitse säätää, lähinnä lapsen kasvaessa tai pipon paksuuden vaihtuessa.
Laatikosta löytyi liimattavaa heijastinnauhaa. Laitoin kaksi raitaa kantopaneelin keskelle ja yli jääneet palat takin selkäosan alareunaan.
Sama salaman kanssa kuvattuna, hyvin näyttää heijastavan.
Lisäsin vielä taskujen suihin tarranauhan palat. Jos nämä ompelisi ennen taskun reunan kääntöä, saisi ompeleet piiloon.
Vielä voisi tuunata kiristysnauhan hupun reunaan ja kuminauhan takin alareunaan. Samoin suunnittelin kaulukseen tarranauhoilla kiinnittyvää kaulasuojaa, mutta helpompi ratkaisu taitaa olla putkihuivi tai kolmion mallinen kaulahuivi.
Myöhemmin lisäsin takkiin vielä kuminauhakujia, niistä juttua täällä.
Takki toimii myös muumiosidonnan kanssa.
