Tee-se-itse ahkio
Lumikenkäily on hauska koko perheen harrastus, mutta kaksivuotias Menninkäinen ei vielä oikein jaksa itse kenkäillä ja on myös liian painava kannettavaksi. Kunnon ahkiot maksavat ihan liikaa. Meidän ratkaisu: tee-se-itse ahkio. Otetaan yksi iso pulkka (35 e), kaksi pätkää sähköputkea (2,5 e/kpl), köyttä (0,5 e/m), paksua kuminauhaköyttä (n. 1 e/m), vanhasta projektista jäänyttä enstex-kangasta ja vetoketju (4,5 e).
Enstexistä tuli hieno peite ahkioon. Takaosaan tuli vetoketjulla avattava luukku, jotta Menninkäisen saa pakattua mukaan.
Pisin löytynyt tukeva vetoketju oli 85 cm pitkä, olisi voinut olla pidempikin. Piti sitten laittaa läpät suojaamaan reikiä jotka jäivät kankaiden väliin. Ja toinen pinkki paikka alareunaan, koska harmaata kangasta ei ollut ihan tarpeeksi pitkää pätkää reunukseen.
Kankaan reunaan ompelin kuminauhakujan, jonne pujotettiin se rautakaupan kuminauha. Kiristin sen niin tiukalle kuin jaksoin vetää, kun peite oli paikoillaan.
Vetoaisat syntyivät köydestä ja sähköputkesta. Tässä on koko 2,5 m putket vielä, ne lyhennettiin noin 190-senttisiksi. Köysi on noin sentin paksua, putken halkaisija 2 cm että saa helposti pujotettua.
Eniten mietintämyssyä kaivattiin vetovyön suunnittelussa. Onneksi kaapissa oli ylimääräinen matkalaukkuvyö, jossa oli puoli metriä ylimääräistä pituutta, eli juuri tarpeeksi kolmeen lenksuun. Kaksi lenksua sivuille, jotta vetoköydet sidotaan niihin, ja kolmas vyölenksuksi.
Pehmusteeksi tuli nelinkertaista fleeceä. Ompelin sen monesta kohtaa vyöhön kiinni. Tuo solkipää jäi irti että pituutta saa säädettyä.
Eihän se kummoiselta näyttänyt näin sisätiloissa...
... mutta maastossa toimi yllättävän hyvin. Tuli testattua oikein kunnolla Pikku-Luoston laella. Menninkäinen viihtyi kyydissä ja nukkui takaisin tullessa päiväunet pulkassa.
Enstexistä tuli hieno peite ahkioon. Takaosaan tuli vetoketjulla avattava luukku, jotta Menninkäisen saa pakattua mukaan.
Pisin löytynyt tukeva vetoketju oli 85 cm pitkä, olisi voinut olla pidempikin. Piti sitten laittaa läpät suojaamaan reikiä jotka jäivät kankaiden väliin. Ja toinen pinkki paikka alareunaan, koska harmaata kangasta ei ollut ihan tarpeeksi pitkää pätkää reunukseen.
Kankaan reunaan ompelin kuminauhakujan, jonne pujotettiin se rautakaupan kuminauha. Kiristin sen niin tiukalle kuin jaksoin vetää, kun peite oli paikoillaan.
Vetoaisat syntyivät köydestä ja sähköputkesta. Tässä on koko 2,5 m putket vielä, ne lyhennettiin noin 190-senttisiksi. Köysi on noin sentin paksua, putken halkaisija 2 cm että saa helposti pujotettua.
Eniten mietintämyssyä kaivattiin vetovyön suunnittelussa. Onneksi kaapissa oli ylimääräinen matkalaukkuvyö, jossa oli puoli metriä ylimääräistä pituutta, eli juuri tarpeeksi kolmeen lenksuun. Kaksi lenksua sivuille, jotta vetoköydet sidotaan niihin, ja kolmas vyölenksuksi.
Pehmusteeksi tuli nelinkertaista fleeceä. Ompelin sen monesta kohtaa vyöhön kiinni. Tuo solkipää jäi irti että pituutta saa säädettyä.
Eihän se kummoiselta näyttänyt näin sisätiloissa...
... mutta maastossa toimi yllättävän hyvin. Tuli testattua oikein kunnolla Pikku-Luoston laella. Menninkäinen viihtyi kyydissä ja nukkui takaisin tullessa päiväunet pulkassa.
