Mekkoja, kylpytakki, essu
Mekkojen tehtailu jatkuu. Ensimmäisenä Marjatan ja Menninkäisen serkulle lähtenyt synttärilahja.
Kaavana oli Orelma. 98-senttiselle tytölle koko 98/104 ei ollut mitenkään liian iso. Muuten meni kirjan kaavan mukaan, mutta unohdin taskut. Kangas on ohutta puuvillaa ja lojunut laatikossa varmaan kymmenen vuotta odottamassa käyttöä. Helmaan piti vielä lisätä laatikosta löytynyttä pitsiä ja hieno koristeommel.
Takana on nappikiinnitys. Aika nätisti meni halkion reunustaminenkin.
Marjatalle tein Elina-kaavalla Hello Kitty -lakanakankaasta saman tyylisen mekon. Pitsit on taas helmassa ja valkoinen vinokaitale pääntiellä. Tämä kaava oli kyllä tosi leveä, 110-senttiselle Marjatalle tämä 110/116-kokoinen mekko on ihan liian iso vielä. On sitä kuitenkin käytetty, kaivoin sen pyykkikorista likaisena kuvausta varten...
Marjatalle ei löytynyt oikein hyvää kylpytakkia mistään, paitsi Ottobre 6/2011 -lehdestä (33 Robot dog).
Kankaat ovat kangastukku.comista, päällinen ohutta puuvillaa ja sisällä paksua froteeta. Valitsin kankaat niin, että ne kestävät 60 asteen pesun ja rumpukuivauksen. Muuten hyvä ohje, mutta takki oli hirmuisen lyhyt, tein 15 cm pidemmän. Taskukin meni eri puolelle, koska Marjatta niin halusi. Ja vyön ompelin takin selkämykseen kiinni kahdesta kohtaa, että pysyy menossa mukana.
Frotee oli välissä vähän hankalaa ommella, varsinkin moninkertaisena. Pöytä ja lattia ja joka paikka on edelleen täynnä pieniä pinkkejä langanpätkiä.
Ja sitten se essu. Marjatta oli jo pitkään halunnut omaan pikkukeittiöönsä leikkeihin essun. Olin mietiskellyt muotoa ja mittaillut Marjattaa, mutta sitten sattumalta (ruokapöydällä kun kankaita levittelin) tuli ihan täydellinen idea: Ikean tabletti. Siinä oli vielä hienosti viivoja, joiden mukaan sai aseteltua kankaan reunan.
Leikkasin saman kokoiset palat kahdesta eri värisestä ohuesta puuvillakankaasta (kangastukku.comista) ja toisesta sitten n. 10 cm leveän kaistaleen juuri sen mittaisen kuin kangasta oli etuosan jälkeen jäljellä. Vähän olisi voinut pidempi vyötärökaitale olla.
Etuosan kappaleet oikeat puolet vastakkain kaarevasta reunasta yhteen, käännös oikein päin, silitys ja reunojen tikkaus Marjatan valitsemalla koristeompeleella.
Silitin vyötärökaitaleeseen taitteen pitkittäin keskelle. Sitten ompelin kaitaleen oikeat vastakkain "etupuolelle" (periaatteessa essua voi käyttää kummin päin vaan, mutta tämä puoli oli kivempi). Lopuksi taitoin kaitaleen silitettyä käännöstä pitkin ja tungin reunat kaitaleen väliin. Tikkaus reunaan, Hileinen-merkki ripustuslenkiksi "takapuolelle" reunaan ja valmis. Aikaa taisi kulua kokonaisuudessaan vartti.
Kaavana oli Orelma. 98-senttiselle tytölle koko 98/104 ei ollut mitenkään liian iso. Muuten meni kirjan kaavan mukaan, mutta unohdin taskut. Kangas on ohutta puuvillaa ja lojunut laatikossa varmaan kymmenen vuotta odottamassa käyttöä. Helmaan piti vielä lisätä laatikosta löytynyttä pitsiä ja hieno koristeommel.
Takana on nappikiinnitys. Aika nätisti meni halkion reunustaminenkin.
Marjatalle tein Elina-kaavalla Hello Kitty -lakanakankaasta saman tyylisen mekon. Pitsit on taas helmassa ja valkoinen vinokaitale pääntiellä. Tämä kaava oli kyllä tosi leveä, 110-senttiselle Marjatalle tämä 110/116-kokoinen mekko on ihan liian iso vielä. On sitä kuitenkin käytetty, kaivoin sen pyykkikorista likaisena kuvausta varten...
Marjatalle ei löytynyt oikein hyvää kylpytakkia mistään, paitsi Ottobre 6/2011 -lehdestä (33 Robot dog).
Kankaat ovat kangastukku.comista, päällinen ohutta puuvillaa ja sisällä paksua froteeta. Valitsin kankaat niin, että ne kestävät 60 asteen pesun ja rumpukuivauksen. Muuten hyvä ohje, mutta takki oli hirmuisen lyhyt, tein 15 cm pidemmän. Taskukin meni eri puolelle, koska Marjatta niin halusi. Ja vyön ompelin takin selkämykseen kiinni kahdesta kohtaa, että pysyy menossa mukana.
Frotee oli välissä vähän hankalaa ommella, varsinkin moninkertaisena. Pöytä ja lattia ja joka paikka on edelleen täynnä pieniä pinkkejä langanpätkiä.
Ja sitten se essu. Marjatta oli jo pitkään halunnut omaan pikkukeittiöönsä leikkeihin essun. Olin mietiskellyt muotoa ja mittaillut Marjattaa, mutta sitten sattumalta (ruokapöydällä kun kankaita levittelin) tuli ihan täydellinen idea: Ikean tabletti. Siinä oli vielä hienosti viivoja, joiden mukaan sai aseteltua kankaan reunan.
Leikkasin saman kokoiset palat kahdesta eri värisestä ohuesta puuvillakankaasta (kangastukku.comista) ja toisesta sitten n. 10 cm leveän kaistaleen juuri sen mittaisen kuin kangasta oli etuosan jälkeen jäljellä. Vähän olisi voinut pidempi vyötärökaitale olla.
Etuosan kappaleet oikeat puolet vastakkain kaarevasta reunasta yhteen, käännös oikein päin, silitys ja reunojen tikkaus Marjatan valitsemalla koristeompeleella.
Silitin vyötärökaitaleeseen taitteen pitkittäin keskelle. Sitten ompelin kaitaleen oikeat vastakkain "etupuolelle" (periaatteessa essua voi käyttää kummin päin vaan, mutta tämä puoli oli kivempi). Lopuksi taitoin kaitaleen silitettyä käännöstä pitkin ja tungin reunat kaitaleen väliin. Tikkaus reunaan, Hileinen-merkki ripustuslenkiksi "takapuolelle" reunaan ja valmis. Aikaa taisi kulua kokonaisuudessaan vartti.
