Tuunattu mekko + huppari v2.0
Marjatta löysi kirpparilta tosi nätin (vaaleanpunaisen) topin kokoa 140 cm. 110-senttiselle tytölle se oli puoleen sääreen ylettyvä mekko, ja sellaisena Marjatta sitä muutaman päivän käyttikin, mutta olkaimia piti koko ajan nostella olkapäille vaikka ne kuinka oli vedetty solmulle. Sitten äiti sai taivuteltua mekon tuunaustyöpajaan. Tuli nimittäin alennusmyynnistä ostettua Mekkotehdas-kirja, jota piti päästä kokeilemaan.
Tällainen oli toppi aluksi:
Laatikoita kaivelemalla topin kaveriksi löytyi kanervan väristä batistia, hempeän vaaleanpunaista glitter-pilkkutrikoota ja vaaleanpunaisia nauhoja.
Leikkasin topin yläreunan suoraksi. Olkaimina toimineet pinkit nauhat jaksoin purkaa nätisti ja ommella uudelleen tähti-koristeompeleella nauhaksi. Sen sijaan topin kaula-aukon etu- ja takareunassa olevat reunuskaistaleet leikkasin vaan suoraan irti ja käytin sellaisenaan. Mekosta nimittäin tuli malli Alina, jossa on tuplayläosa kaksilla nauhoilla:
Batisti jäi alle, reunassa näkyy sama tähtiommel joka on olkaimissa. Sen päällä on pilkkutrikoota reunassaan hienot pitsit. Takaosa on rypytetty kolmella kuminauhalla, jotka ovat kujissa. Olkaimet olisi ehkä voinut kiinnittää taakse vähän nätimminkin...
Helmana on se alkuperäinen toppi. Ompelin sen yläreunaan ohjeen mukaisesti rypytyslangat, mutta totesin että takaosa oli tasan saman mittainen kuin yläosan takapala. Rypytys tuli siis vain helman etuosaan, takaosa rypyttyy kuminauhojen mukana.
Nämä kuvat eivät oikein tee oikeutta mekolle, mutta Marjatta ei suostunut poseeraamaan (taaskaan).
Samalla valmistui vähän pidemmän aikaa pöydällä lojunut huppari. Kaava on sama kuin etanahupparissa, mutta Marjatta halusi alareunaan resorin. Sellainen tehtiin. Kangas Hanhelin chini-girl-collegea, resori roosa-luumunpunaraidallista. Joustocollege on ihanaa käytössä, mutta olipas vetoketjun ompelu tuskallista. Neljännen yrityksen jälkeen keksin ommella collegen reunaan joustamattomat nauhat, joiden avulla vetoketju asettui joten kuten. Ompelujälki oli silti aika rumaa.
Tällainen oli toppi aluksi:
Laatikoita kaivelemalla topin kaveriksi löytyi kanervan väristä batistia, hempeän vaaleanpunaista glitter-pilkkutrikoota ja vaaleanpunaisia nauhoja.
Leikkasin topin yläreunan suoraksi. Olkaimina toimineet pinkit nauhat jaksoin purkaa nätisti ja ommella uudelleen tähti-koristeompeleella nauhaksi. Sen sijaan topin kaula-aukon etu- ja takareunassa olevat reunuskaistaleet leikkasin vaan suoraan irti ja käytin sellaisenaan. Mekosta nimittäin tuli malli Alina, jossa on tuplayläosa kaksilla nauhoilla:
Batisti jäi alle, reunassa näkyy sama tähtiommel joka on olkaimissa. Sen päällä on pilkkutrikoota reunassaan hienot pitsit. Takaosa on rypytetty kolmella kuminauhalla, jotka ovat kujissa. Olkaimet olisi ehkä voinut kiinnittää taakse vähän nätimminkin...
Helmana on se alkuperäinen toppi. Ompelin sen yläreunaan ohjeen mukaisesti rypytyslangat, mutta totesin että takaosa oli tasan saman mittainen kuin yläosan takapala. Rypytys tuli siis vain helman etuosaan, takaosa rypyttyy kuminauhojen mukana.
Nämä kuvat eivät oikein tee oikeutta mekolle, mutta Marjatta ei suostunut poseeraamaan (taaskaan).
Samalla valmistui vähän pidemmän aikaa pöydällä lojunut huppari. Kaava on sama kuin etanahupparissa, mutta Marjatta halusi alareunaan resorin. Sellainen tehtiin. Kangas Hanhelin chini-girl-collegea, resori roosa-luumunpunaraidallista. Joustocollege on ihanaa käytössä, mutta olipas vetoketjun ompelu tuskallista. Neljännen yrityksen jälkeen keksin ommella collegen reunaan joustamattomat nauhat, joiden avulla vetoketju asettui joten kuten. Ompelujälki oli silti aika rumaa.
