Hileinen

Marjatan toive Joulupukille oli Elsa-mekko . "Äiti, voisitko laittaa sen joululahjalistaan, kun olen kyllästynyt odottamaan että tekisit sen!" Idea tuli jo viime keväänä, kun värjäsin pellavakangasta Menninkäisen pukua varten . Sitä sitten kypsyteltiin muiden hommien sivussa puoli vuotta, kunnes sain aikaiseksi. Joulutohinoissa otetut valokuvat eivät taas ole maailman parhaita, mutta olennaiset näkyvät. Sovelsin Mekkotehtaan Karoliina-kaavaa , mutta muutin vähän suhteita ja lisäsin hihat (ja tietysti viitan). Yläosa ja helmat on tehty suorakaiteen muotoisista palasista. Yläosa on ommeltu putkeksi, reuna huoliteltu lumihiutale-koristeompeleella ja rypytetty kumilangalla (jota ompelin noin kymmeneen kertaan, se ei tullut millään tarpeeksi kireälle, joten loppujen lopuksi katkaisin joka toisen kierroksen kohdalta kumilangan, kiskoin sitä kireämmälle ja solmin päät yhteen). Yläosa on paljon korkeampi kuin Mekkotehtaan ohjeessa, että tuli enemmän Elsan mekon mallinen. Helm...

Lankavarastojen tyhjennysoperaatio on edennyt pussilliseen monenvärisiä Drops Alpaca -lankoja . Siitä on syntynyt kasa erikokoisia lapasia. Kaikki on tehty kahdella erivärisellä langalla, niistä tulee hauskoja yhdistelmiä: Menninkäiselle vihreää ja ruskeaa, minulle violettia ja vaaleanpunaista, Marjatalle vaaleanpunaista ja valkoista. Kuva ei tee oikeutta väreille. Eräretkiä varten tein itselleni kynsikkäät violetista, sinisestä (joka loppui kesken) ja vaaleanpunaisesta langasta. Sormet olisi kannattanut tehdä yhdellä langalla, nyt ovat aika paksut. Kämmenselän puolelle olisi voinut tehdä joustinta pidemmälle, kynsikkäät jäävät siitä vähän löysiksi. Ohje:  Lanka: kaksinkertainen Drops Alpaca, 4 mm sukkapuikot (kaksi settiä) Luo 42 s ja jaa neljälle puikolle. Neulo 10 krs suljettuna 1o 1n. Neulo 3 krs oikein (tai mahdollisesti jatka joustinta kämmenselässä), sen jälkeen lisää peukalokiilaan 6x2 s joka 3. krs. Jatka kunnes on 25 krs oikeaa, päätä sitten peukalon 12 s...

Vanhat talviverhot eivät oikein tuntuneet sopivan keittiöön enää. Tuli idea, ja lähdin etsimään kaapista ruskeaa kukallista kangasta, mutta se olikin jo käytetty . Sen sijaan löytyi kaksi käyttämätöntä paneeliverhoa, jotka olivat aika täydellisiä tarkoitukseen. Poikittain ripustettuna tuli hieno verho keittiöön, ja toisesta verhosta riitti kahteen tyynynpäälliseen keittiön jakkaroille. Tyynynpäälliset ovat olleet vajaan vuorokauden käytössä, ja niissä on jo hienon vaaleanpunaisia kukkia karpalonsyönnin jäljiltä. Arvatkaa miltä ne valkoiset tyynyt siellä sisällä näyttivät.

Kesän puutarharakentelujen jälkeen iski kauhea neuloosi. Purin sitä urakoimalla huiveja olohuoneen nurkkaan kertyneestä lankavarastosta. Ensimmäisenä syntyi putkihuivi langoista, joista piti tulla paksu liivi: Saman tien tein Marjatalle samanlaisen, tällä kertaa lankana Drops Andes josta piti tulla pitkä neuletakki: Silmukoita on 40. Neuloin kutosen puikoilla pelkkää oikeaa putkena tarpeeksi pitkään, Marjatan huivi on 120 cm pitkä ja oma vähän pidempi. Sitten päättelin silmukat ja ompelin putken renkaaksi. Hyvin lämmittää. Seuraavaksi etsin vähän enemmän haasteita ja löysin Dropsin sivuilta Silver Cloud -huivin . Raidat tein ihan oman fiiliksen mukaan, värit ja raitojen leveydet eivät ollenkaan täsmää ohjeen kanssa. Tähän käytin kaikki harmaasävyiset purkkeihin kertyneet Nalle- ja 7 veljestä -jämälangat, ja taisi mukaan mennä jotain muutakin sopivan paksua. Huivi syö kyllä lankaa tosi paljon, joten harmaasävyt loppuivat nopeasti ja sitten piti käydä ostamassa lisää. Tämä...

Olen jo monta kertaa harkinnut, mutta nyt päätin lähteä kansalaisopiston kurssille opettelemaan tilkkutöitä. Joka viikko tehdään erilainen kuvio, ja ajattelin kurssin loputtua kasata näistä Menninkäiselle päiväpeiton. Tähän mennessä on kaksi 20 cm x 20 cm tilkkua ja yksi 30 cm x 30 cm, katsotaan miten sitten lopuksi toteutan näiden kokoamisen. Väriskaala on pirteän vihreä. Ensimmäisenä tehtiin neliöitä. Sitten tuli tähti. Kolmas kuvio oli nimeltään "solmussa" "solmussa", ja se näytti leikattuna (paitsi kaksi pientä tilkkua puuttuu) tältä: Valmiina solmut olivat aika hienoja (paitsi tässä kuvassa hassun värisiä).

Pitkästä aikaa neuloin taas vaippahousuja ihka uudelle serkkupojalle. Toivottavasti housut pääsivät jo perille asti =) Lankana Vanhalan tilan ruskea ja valkoinen hahtuva, ohje teeteen .

Huppareita serkuille syntyi sarjatyönä. Vuoden vanha serkkupoika sai samanlaisen hupparin kuin Menninkäinen . Tällä kertaa kankaina olivat harmaa college ja ruohonvihreä velour. Jätin vetoketjureunat huolittelematta tällä kertaa, tuli paljon nätimpi lopputulos. Kaksi serkkutyttöä sai hupparit suosikkikaavallani [ 1 ] [ 2 ]. Molemmissa oli harmaata collegea, tässä lisäksi kanervanväristä velouria, toisessa oli siksak-collegea . Menninkäinen viihtyy Marjatan vanhassa paidassa siskon korut kaulassa.

Menninkäinen on taas kasvanut ulos vanhoista verkkareistaan, joten niitä on tulossa sarjatyönä lisää kokoa 86 cm. Ensimmäinen testiversio valmistui jo. Ohjeet Ottobresta 3/2012, 7 Panda-velourhuppari ja 8 Koala-velourhousut. Toteutin ne college-jämäpaloista . Housuihin ei meinannut riittää kangasta, joten laitoin nilkkoihin ylipitkät resorit ja vyötäröllekin resorin kuminauhakujan sijaan.  Taskut jätin pois, ei se poika kuitenkaan niitä käytä. Tuli siis hienot pikahousut ohuesta collegesta (voi hyvin laittaa sukkahousut alle) ja kerrankin sain raitakankaan raidat täsmäämään saumoissa ihan kohdalleen. Nätti. Hupparissa on paksumpaa collegea paitsi hupussa, joka on vuoritettu ohuella harmaaraitaisella trikoolla. Kangas oli edelleen ihan loppu, joten hupussa on puolessa välissä sauma kun ompelin kaksi kapeaa kaistaletta yhteen. Menninkäinen tykkäsi kovasti hupparin eteen silitetystä auton kuvasta. Minä en oikein tykännyt kuminauhalla kutistetuista ja resorilla viimeistellyi...

Pipokausi jatkuu. Ottobre 4/2012 :ssa oli mainio ohje 41 Baggy look beanie, sellainen lököttävä teinipipo (kuvia aukeamilla 6 ja 13). Kokoja oli välillä 50-56 cm, joten ensimmäisenä suurensin pipon itselleni kokoon 58 cm. Teinipiposta oikeaoppisesti otettu valokuva eli epätarkka selfie peilin kautta niin että känny näkyy. Kangas jotain Kangastukun trikoota, mutta eipä näkynyt enää valikoimissa. Menninkäinen sai oman 48-senttiseksi pienennetyn versionsa raidallisena ( Kangastukun trikoota ). Tästä tein vähän vähemmän lököttävän, mutta on tässäkin vähän extrapituutta tavalliseen pipoon verrattuna. Marjatalla päässä pikapipo . Pipoja syntyi vielä miehelle ja Marjatallekin. Niistä vaan ei tullut vielä kuvia.

Olen tyhjentänyt olohuoneen nurkkaan kertynyttä lankavarastoa. Tuloksista myöhemmin kun neuleet ovat valmiita, mutta välissä piti askarrella neulepuikoille kotelo. Kotelosta tuli juuri niin pitkä kuin kankaita riitti, on vähän varaa ostaa lisää puikkoja ja muita tarvikkeita. Mitoitus meni jotenkin pieleen, koska sukkapuikkojen piti mahtua keskimmäisen rivin koloihin, mutta ne uppoavat sinne. Kapeat päädyt on ommeltu siksakilla, kolot suoralla. Oli tarkoitus laittaa vinokaitaletta päätyihin, mutta sitä ei ollutkaan varastossa. Kolot ompelin vapaalla kädellä, ja sen huomaa hieman kiemurtelevista ompeleista. Vähän kapeampiakin kolot olisivat saaneet olla. Tietysti unohdin toisesta reunasta läpän, jonka olisi voinut kääntää puikkojen päälle niin että eivät tipahtaisi koloistaan, mutta korjasin tilanteen kiinnittämällä rullalle käärityn kotelon hiuslenksulla. Se pitää kaikki puikot tiukasti paikoillaan.

Kesäsää meni ohi, pipokausi alkoi. Jostain kumman syystä pipot aina katoavat, joten niitä tarvittiin lisää. Pikapipo syntyy vartissa. Pipokankaan leveys on puolet päänympäryksestä ja korkeus puolisen metriä. Ensin ompelin sivusaumat nurjalta puolelta. Sitten soviteltiin pipoja nurin päin ja samalla käännettiin reunus sopivan kokoiseksi. Reunuksen ompelin pipon sivusaumoihin kiinni, että pysyy nurjalle puolelle käännettynä. Lopuksi reunaan oma merkki ja Marjatan pipoon pari silityskuvaa. Hankalinta oli saada lapset pysymään hetken paikoillaan että sai kuvan otettua. Kankaaksi kannattaa valita sopivan napakka mutta joustava trikoo että pysyy hyvin päässä.

Kynsikkäät lainausmerkeissä, koska näistä oli tarkoitus tulla Marjatalle lapaset, mutta testausvaiheessa Marjatta ilmoitti että näin on hyvä, päättele tähän. Nämä ovat ikäänkuin kynsikkäät kolmelle sormelle. Keskisormen ja nimettömän välissä on siis sauma, että pysyvät kädessä. Pikkusormi jää vähän peittoon, mutta eipä sitä oikein mihinkään tarvitsekaan... Lankana Lidlin joku sukkalanka, josta on jo aiemmin syntynyt Marjatalle hyviä lapasia ja sormikkaita. Silmukoita 40, peukalo neulottu lisäämällä 2 s joka toinen kerros.

Kesän alussa sukulaishäihin tarvittiin lapsille uudet juhlavaatteet. Tytöille löytyy vaikka minkälaista mekko-ohjetta, mutta pienen pojan juhlapukuja on vähän harvemmassa. Onneksi lopulta löytyi Ottobre 3/2006 , jonka sai kaukolainaan toisesta kirjastosta. Kaavat 12 Housut ja 14 Pellavatakki (kuva aukeamalla 3) olivat aika hienot kesäjuhlaan. Tietysti häissä unohtui ottaa poseerauskuva puvusta. Kangas on (kaapista löytynyttä kirjottuun pöytäliinaan suunniteltua) ohutta pellavaa , niin ohutta että se on läpikuultavaa. Valkoisena ei ehkä toimisi vaatteena, mutta värjäsin sen Dylon-värillä Hawaijin siniseksi. Takissa on 18 mm valkohopeat napit , jotka sopivat hyvin juhlapukuun. Tädin ompeleman kuolahuivin kanssa väriyhdistelmä oli aika häikäisevä. Ompelu oli hyvin sujuvaa siihen asti, kunnes pääsin kauluksen tekoon: "Valmista kaulus sivulla 44 olevan kuvitetun ohjeen mukaan." Siinä vaiheessa lehti oli tietysti jo palautettu kirjastoon, joten ei auttanut kuin pähkäillä kuv...

Olen jo useamman vuoden haaveillut kasvihuoneesta. Tänä keväänä löysin sisäisen puutarha-arkkitehtini (ja myös rakennusinsinöörin) ja toteutin kasvihuonekaapin. Projektin pääideana oli hyödyntää mahdollisimman pitkälle autotallin ylisiltä löytyneitä vanhoja rakennustarvikkeita. Sen lisäksi suorakulma, vatupassi ja ristimitat ovat hifistelyä, kaikki tässä on toteutettu käyttäen käsisahaa, mittanauhaa ja akkuporakonetta. Piirtelin suunnitelmani etukäteen paperille, mutta suunnitelmat elivät ja tarkentuivat sen mukaan, mitä materiaalia (ja kuinka paljon) varastosta sattui löytymään. Kasvihuone sisältää monta insinööriratkaisua (ei kaunis mutta toimiva) ja joitain huonon insinöörin ratkaisuja (ei kaunis eikä toimiva) jotka pitää vielä korjata. Ensin kasataan runko. Etureuna 180 cm, takareuna 190 cm, poikkipuut 40 cm. Alareunaan jätettiin hienot 10 cm korkeat tassut. Tässä näkyy myös lähes kaikki projektia varten ostettu materiaali: kakkoskakkosta ja terassiruuveja. Oli ajatus käyttää k...