Tuunatut nukenrattaat
Tiedän, että hyötyjäteasemalta tavaran ottaminen lasketaan varastamiseksi, mutta en silti voinut vastustaa kiusausta, kun puukasan päältä löytyi melkein ehjät rottinkiset nukenrattaat. Pakkohan nämä oli pelastaa.
Ensin ajattelin ihan vaan kiinnittää työntöaisan paremmin, mutta kotona totesin että kärryt olivat vähän ottaneet kosteutta ja metalliosat olivat ruosteessa. Päätin siis purkaa kärryt osiin, kuivattaa ja koota takaisin. Mutta sitten huomasin, että pyörät ovat joskus olleet punaiset. Siitä se ajatus sitten lähti.
Irrotin pyörien ruosteiset naulat ja revin työntöaisan rautalangat pois. Kärryt kuivuivat pari päivää kylppärissä lattialämmityksen päällä, ja sitten lähdin maalikauppaan. Kun kerroin myyjälle, että tarvitaan maalia lasten leluihin ja väreinä on valkoinen ja vaaleanpunainen, sain saman tien käteeni purkit Tikkurilan puolihimmeää Helmi-maalia värisävyjä barbie ja (puhtaan) valkoinen. Lisäksi tuli purkki pohjamaalia, ja sitä kyllä tarvittiin.
Ajattelin että lopputulokseen saa jäädä vähän rosoa, joten en lähtenyt puhdistamaan tai hiomaan kärryjä. Tässä osat toiselta puolelta pohjamaalattuna.
Pohjamaalin päälle maalasin kärryosan valkoiseksi. Marjatta hoiti pyörien ja työntöaisan maalauksen vaaleanpunaiseksi. Rottingin maalaus pensselillä oli vähän konstikasta: jos maalia laittoi niin paljon että sitä oli joka välissä, se myös valui. Loppujen lopuksi kohtuullisella maalimäärällä neljään kertaan (kaksi pohjamaalausta eri puolilta, kaksi pintamaalausta eri puolilta) maalattuna tuli aika siisti lopputulos. Vaaleanpunaiset osat piti pintamaalata kahteen kertaan, mutta se saattoi johtua siitä että Marjatta maalasi ensimmäisen kerroksen.
Viimeisen maalauskerran jälkeen osat saivat kuivua rauhassa viikon verran. Sitten olikin aika kasata kärryt. Pyöriin löysin hienot ruuvit, joiden kannan lähellä ei ollut kierteitä. Pyörät siis pyörivät vapaasti, kierreosa on ruuvattu kärryjen pohjan vanhaan naulanreikään. Pyörien ja kärryjen välissä on prikat. Työntöaisa meni vanhoihin koloihin, jotka pursotin täyteen kontaktiliimaa. Lisäksi naulasin pohjalevyn laidasta pienet naulat aisan päihin.
Mietin pitkään, miten kiinnitän aisan yläreunan. Loppujen lopuksi korvasin vanhat rautalangat nippusiteillä. Tämä oli vähän tyyliin sopimaton ratkaisu, mutta en keksinyt parempaakaan.
Eihän se pelkkä kärryjen maalaus käsityöihmiselle riittänyt. Siksi seuraava vaihe oli pehmusteiden teko. Ensimmäiseksi asettelin kärryjen sisälle kaavapaperia ja piirtelin puolikkaan kärryn laidan muodon.
Tällaiset niistä kaavoista sitten tuli. Ylempi osa on siis reuna, sitä leikkasin kaksi kappaletta (x kaksi kangasta), alempi tulee kärryjen pohjalle yksinkertaisena. Ensin reunapalat renkaiksi, sitten sisä- ja ulkokankaan väliin pitsi ja lopuksi tuplarenkaan keskelle pohjapala. Kangas löytyi kesällä oman äitini kätköistä, siitä on joskus kolmekymmentä vuotta sitten tehty minulle vaatteita.
Aluksi ajattelin tehdä patjan superlonista, mutta ei sitä oikein löytynyt sopivaa palaa mistään. Niinpä sosialisoin vanhan tyynyn, josta harsin sopivan palan reunasta.
Sen jälkeen leikkasin tyynyn kahtia...
... purin harsinlangat pois, tungin harsinpistojen väliin jääneet täytteet tyynyn sisään ja neulasin reunan kiinni. Sitten ompelukoneella tukevasti sauma kiinni.
Patja tarvitsi tietysti lakanan. Tein vanhasta valkoisesta lakanasta (koska vaaleanpunaista kangasta ei riittänyt) putkimaisen tyynyliinan. Sen toisessa päässä on nepparit.
Tyyny syntyi samasta valkoisesta lakanasta ja sosialisoidun tyynyn täytteistä. Tyynyliinaan riitti vaaleanpunaista kangasta, siihen tuli toiseen reunaan hieno luukku tyynyn sisällä pysymisen varmistamiseksi. Onnistuin lakanaan jo vasaroimaan muutaman nepparin (taas) lyttyyn (ja repimään irti ja vasaroimaan uudestaan paremmin), joten ajattelin tyynyn kohdalla mennä tällä helpommalla ratkaisulla.
Peitto syntyi luuhkaprojektin ylijäämästä, paksusta villakankaasta. Laitoin villakangasta kahden valkoisen lakanakankaan väliin.
Peiton päälle löytyi nauhalaatikosta Tiimarin kukkanauhaa, jossa oli melkein sama kuvio kuin vaaleanpunaisessa kankaassa. Peiton leveys määräytyi sillä, että nauhaa oli tasan tämän mittainen pätkä jäljellä. Ompelin nauhan ja kaikki kolme peittokangasta toisiinsa kiinni...
... ja reunustin kaiken valkoisella kanttinauhalla. Peitto on aika reilun kokoinen, se on mitoitettu niin että helman saa taitettua vauvan jalkojen alle.
Sitten vain kaikki osat kasaan: Ensimmäisenä pohjalle reunojen pehmusteet. Tässä vaiheessa huomasin, että olisi kannattanut mitoittaa reunus 5 cm korkeammaksi, mutta se oli jo myöhäistä.
Alle patja ja tyyny, päälle vauva (jolla ei taaskaan ole vaatteita, yrityksestä huolimatta).
Sitten peitto, ja kaikki on valmista. Tai niinhän sitä luulisi...
Marjatan mielestä vauva piti suojata vielä harsolla. Kärryt siis näyttävät käytössä tältä:
Tässä kärryistä vielä yleiskuva, tosin ajalta ennen kuin sain pehmusteet tehtyä. Aluksi lainassa oli nukensängyn varusteet.
Ensin ajattelin ihan vaan kiinnittää työntöaisan paremmin, mutta kotona totesin että kärryt olivat vähän ottaneet kosteutta ja metalliosat olivat ruosteessa. Päätin siis purkaa kärryt osiin, kuivattaa ja koota takaisin. Mutta sitten huomasin, että pyörät ovat joskus olleet punaiset. Siitä se ajatus sitten lähti.
Irrotin pyörien ruosteiset naulat ja revin työntöaisan rautalangat pois. Kärryt kuivuivat pari päivää kylppärissä lattialämmityksen päällä, ja sitten lähdin maalikauppaan. Kun kerroin myyjälle, että tarvitaan maalia lasten leluihin ja väreinä on valkoinen ja vaaleanpunainen, sain saman tien käteeni purkit Tikkurilan puolihimmeää Helmi-maalia värisävyjä barbie ja (puhtaan) valkoinen. Lisäksi tuli purkki pohjamaalia, ja sitä kyllä tarvittiin.
Ajattelin että lopputulokseen saa jäädä vähän rosoa, joten en lähtenyt puhdistamaan tai hiomaan kärryjä. Tässä osat toiselta puolelta pohjamaalattuna.
Pohjamaalin päälle maalasin kärryosan valkoiseksi. Marjatta hoiti pyörien ja työntöaisan maalauksen vaaleanpunaiseksi. Rottingin maalaus pensselillä oli vähän konstikasta: jos maalia laittoi niin paljon että sitä oli joka välissä, se myös valui. Loppujen lopuksi kohtuullisella maalimäärällä neljään kertaan (kaksi pohjamaalausta eri puolilta, kaksi pintamaalausta eri puolilta) maalattuna tuli aika siisti lopputulos. Vaaleanpunaiset osat piti pintamaalata kahteen kertaan, mutta se saattoi johtua siitä että Marjatta maalasi ensimmäisen kerroksen.
Viimeisen maalauskerran jälkeen osat saivat kuivua rauhassa viikon verran. Sitten olikin aika kasata kärryt. Pyöriin löysin hienot ruuvit, joiden kannan lähellä ei ollut kierteitä. Pyörät siis pyörivät vapaasti, kierreosa on ruuvattu kärryjen pohjan vanhaan naulanreikään. Pyörien ja kärryjen välissä on prikat. Työntöaisa meni vanhoihin koloihin, jotka pursotin täyteen kontaktiliimaa. Lisäksi naulasin pohjalevyn laidasta pienet naulat aisan päihin.
Mietin pitkään, miten kiinnitän aisan yläreunan. Loppujen lopuksi korvasin vanhat rautalangat nippusiteillä. Tämä oli vähän tyyliin sopimaton ratkaisu, mutta en keksinyt parempaakaan.
Eihän se pelkkä kärryjen maalaus käsityöihmiselle riittänyt. Siksi seuraava vaihe oli pehmusteiden teko. Ensimmäiseksi asettelin kärryjen sisälle kaavapaperia ja piirtelin puolikkaan kärryn laidan muodon.
Tällaiset niistä kaavoista sitten tuli. Ylempi osa on siis reuna, sitä leikkasin kaksi kappaletta (x kaksi kangasta), alempi tulee kärryjen pohjalle yksinkertaisena. Ensin reunapalat renkaiksi, sitten sisä- ja ulkokankaan väliin pitsi ja lopuksi tuplarenkaan keskelle pohjapala. Kangas löytyi kesällä oman äitini kätköistä, siitä on joskus kolmekymmentä vuotta sitten tehty minulle vaatteita.
Aluksi ajattelin tehdä patjan superlonista, mutta ei sitä oikein löytynyt sopivaa palaa mistään. Niinpä sosialisoin vanhan tyynyn, josta harsin sopivan palan reunasta.
Sen jälkeen leikkasin tyynyn kahtia...
... purin harsinlangat pois, tungin harsinpistojen väliin jääneet täytteet tyynyn sisään ja neulasin reunan kiinni. Sitten ompelukoneella tukevasti sauma kiinni.
Patja tarvitsi tietysti lakanan. Tein vanhasta valkoisesta lakanasta (koska vaaleanpunaista kangasta ei riittänyt) putkimaisen tyynyliinan. Sen toisessa päässä on nepparit.
Tyyny syntyi samasta valkoisesta lakanasta ja sosialisoidun tyynyn täytteistä. Tyynyliinaan riitti vaaleanpunaista kangasta, siihen tuli toiseen reunaan hieno luukku tyynyn sisällä pysymisen varmistamiseksi. Onnistuin lakanaan jo vasaroimaan muutaman nepparin (taas) lyttyyn (ja repimään irti ja vasaroimaan uudestaan paremmin), joten ajattelin tyynyn kohdalla mennä tällä helpommalla ratkaisulla.
Peitto syntyi luuhkaprojektin ylijäämästä, paksusta villakankaasta. Laitoin villakangasta kahden valkoisen lakanakankaan väliin.
Peiton päälle löytyi nauhalaatikosta Tiimarin kukkanauhaa, jossa oli melkein sama kuvio kuin vaaleanpunaisessa kankaassa. Peiton leveys määräytyi sillä, että nauhaa oli tasan tämän mittainen pätkä jäljellä. Ompelin nauhan ja kaikki kolme peittokangasta toisiinsa kiinni...
... ja reunustin kaiken valkoisella kanttinauhalla. Peitto on aika reilun kokoinen, se on mitoitettu niin että helman saa taitettua vauvan jalkojen alle.
Sitten vain kaikki osat kasaan: Ensimmäisenä pohjalle reunojen pehmusteet. Tässä vaiheessa huomasin, että olisi kannattanut mitoittaa reunus 5 cm korkeammaksi, mutta se oli jo myöhäistä.
Alle patja ja tyyny, päälle vauva (jolla ei taaskaan ole vaatteita, yrityksestä huolimatta).
Sitten peitto, ja kaikki on valmista. Tai niinhän sitä luulisi...
Marjatan mielestä vauva piti suojata vielä harsolla. Kärryt siis näyttävät käytössä tältä:
Tässä kärryistä vielä yleiskuva, tosin ajalta ennen kuin sain pehmusteet tehtyä. Aluksi lainassa oli nukensängyn varusteet.
