Pitkä projekti XIII: Ohi on!
Viimeinkin, voisi sanoa. Puoli vuotta siinä valmistelussa meni, mutta häät onnistuivat hienosti! Tässä näitä omien käsien tuotoksia:
Tärkeimpänä oli tietysti hääpuku. Kaava on Suuren käsityölehden numerosta 1/2009, "Hääpuku rohkealle morsiamelle". Lehden versio on kirkkaanpunainen, itse valitsin vähän rauhallisemman värin. Halusin välttämättä avoselkäisen mallin että tatuointi näkyy. Pukukangas on taftia ja selän rusetti organzaa (molemmat Eurokankaasta, organza taas alekorista). Pussukka on omaa tuotantoa, kengät Bordellon (ja silloin kun minä tilasin, maksoivat kympin vähemmän...).
Ensin täytyi kuitenkin tehdä sovitusversio, että kaavat sai muokattua mieleiseksi.
Hius- ja korvakorut oli askarreltu helmistä. Kaulassa oli äidiltä lainatut aidot helmet.
Puvun alla oli tietysti alushame. Kaava Suuren käsityölehden numerosta 10/2007 (Vanhojenpuvun alushame). Kankaana polyesterinen vuorikangas ja jäykkä tylli.
Lisäksi tein vielä villaisen viitan ja hansikkaat, mutta niitä ei ikinä tarvittukaan. Sukkanauhakin oli, puvun kangasta alla, vaaleansininen nauha päällä ja välissä kuminauha ja pitsiä. Kuva unohtui ottaa.
Marjatan mekko oli samaa kangasta kuin äidillä ja tehty Suuren käsityölehden 5/2009 Liivihameen ohjeella. Pienensin sitä 74-senttiseksi ja lisäsin vähän rimpsuja. Alle tein bodyn Ottobren kaavalla, mutta hellekelin takia pitkähihainen paita korvattiin juhlissa lyhythihaisella. Mekon olkapäillä oli poronsarvesta tehdyt napit.
Pöytäkoristeet noudattelivat samaa tyyli- ja väriteemaa: tummanruskeaa tylliä, syvänpunaisia ruusuja ja keinoterälehtiä (burgundin värisiä 400 kpl riitti reilusti 15 ruokapöytään ja lattialle heiteltäväksi) sekä vaniljan väriselle paperille printatut ohjelma- ja menulehtiset. Ruusujen maljakot ja kynttiläkupit kelluvine kynttilöineen Ikeasta.
Kokeilin kattausta yhteen hääsuunnittelupalaveriin, ja kehitin viidessä minuutissa lopullisen designin paikkakortteihin kaapista sillä hetkellä löytyneistä aineksista: luonnonvalkoista pahvia, ruskeaa kuitukangasta joka jäi yli kutsukorteista ja luonnonvalkoiselle hienostelupaperille (myös ylijäämää kutsukorteista) printattu nimi. Fonttina joka paikassa oli Throw my hands up in the air.
Kutsukorteista alkanut poroteema jatkui myös pöytäkoristeissa. Lapissa kun ollaan, poronsarvet sopivat sisustukseen. Tarjoilupöydän keskelle ei muuta tarvittukaan kuin yksi komea sarvi ja kasa keinoterälehtiä.
Ruusun terälehtiä piti saada morsiusneitojen (jotka lopulta eivät uskaltautuneet) ja sulhaspojan heiteltäväksi. Terälehdet näyttivät lattialla niin hienoilta, että saivat jäädä koko juhlan ajaksi.
Vein kukkakauppiaalle tämän jostain päin intternettiä löytyneen kuvan malliksi (olisin linkannut, mutta en enää löytänyt alkuperäistä).
Sanoin että muuten hyvä, mutta kukat täytyy vaihtaa. Tällainen oli sitten lopputulos:
Vieraskirjana oli koivu, johon vieraat saivat ripustaa lehtiä.
Hääkakut (ja marsipaaniruusut niiden päälle) teki sulhasen sisko. En osannut valita eri vaihtoehdoista parasta, joten kakkuja oli kolmea laatua. Isi teki kakkualuset. Tarjottavien nimikyltit olivat samanlaiset kuin paikkakortit pöydissä. Leivottiin yhdeksän kakkua, niistä kaksi jäi koskematta.
Näiden lisäksi tein 78 lautasliinaa vanhoista pöytäliinoista, sulhaselle testiliivin (varsinaiseen ei sitten aika riittänyt) ja plastronin (joka ei sitten sopinutkaan vuokraliivin väriin), helmiä morsiusneidoille ja 40 lautasliinarengasta (puolet jäi tekemättä, jäivät siis käyttämättä).
Ja lopuksi sitten se budjetti. Paikkakortit, menut ja ohjelmalehtiset 13,50 e (+ 200 e värilaserprintteriin), koristelu (ilman kukkia ja tyllejä, jotka löytyivät äidin varastoista) 63,45 e, kaikki kukat (myös kimput) 100 e, morsiamen asusteet 323,90 e.
Tärkeimpänä oli tietysti hääpuku. Kaava on Suuren käsityölehden numerosta 1/2009, "Hääpuku rohkealle morsiamelle". Lehden versio on kirkkaanpunainen, itse valitsin vähän rauhallisemman värin. Halusin välttämättä avoselkäisen mallin että tatuointi näkyy. Pukukangas on taftia ja selän rusetti organzaa (molemmat Eurokankaasta, organza taas alekorista). Pussukka on omaa tuotantoa, kengät Bordellon (ja silloin kun minä tilasin, maksoivat kympin vähemmän...).
Ensin täytyi kuitenkin tehdä sovitusversio, että kaavat sai muokattua mieleiseksi.
Hius- ja korvakorut oli askarreltu helmistä. Kaulassa oli äidiltä lainatut aidot helmet.
Puvun alla oli tietysti alushame. Kaava Suuren käsityölehden numerosta 10/2007 (Vanhojenpuvun alushame). Kankaana polyesterinen vuorikangas ja jäykkä tylli.
Lisäksi tein vielä villaisen viitan ja hansikkaat, mutta niitä ei ikinä tarvittukaan. Sukkanauhakin oli, puvun kangasta alla, vaaleansininen nauha päällä ja välissä kuminauha ja pitsiä. Kuva unohtui ottaa.
Marjatan mekko oli samaa kangasta kuin äidillä ja tehty Suuren käsityölehden 5/2009 Liivihameen ohjeella. Pienensin sitä 74-senttiseksi ja lisäsin vähän rimpsuja. Alle tein bodyn Ottobren kaavalla, mutta hellekelin takia pitkähihainen paita korvattiin juhlissa lyhythihaisella. Mekon olkapäillä oli poronsarvesta tehdyt napit.
Pöytäkoristeet noudattelivat samaa tyyli- ja väriteemaa: tummanruskeaa tylliä, syvänpunaisia ruusuja ja keinoterälehtiä (burgundin värisiä 400 kpl riitti reilusti 15 ruokapöytään ja lattialle heiteltäväksi) sekä vaniljan väriselle paperille printatut ohjelma- ja menulehtiset. Ruusujen maljakot ja kynttiläkupit kelluvine kynttilöineen Ikeasta.
Kokeilin kattausta yhteen hääsuunnittelupalaveriin, ja kehitin viidessä minuutissa lopullisen designin paikkakortteihin kaapista sillä hetkellä löytyneistä aineksista: luonnonvalkoista pahvia, ruskeaa kuitukangasta joka jäi yli kutsukorteista ja luonnonvalkoiselle hienostelupaperille (myös ylijäämää kutsukorteista) printattu nimi. Fonttina joka paikassa oli Throw my hands up in the air.
Kutsukorteista alkanut poroteema jatkui myös pöytäkoristeissa. Lapissa kun ollaan, poronsarvet sopivat sisustukseen. Tarjoilupöydän keskelle ei muuta tarvittukaan kuin yksi komea sarvi ja kasa keinoterälehtiä.
Ruusun terälehtiä piti saada morsiusneitojen (jotka lopulta eivät uskaltautuneet) ja sulhaspojan heiteltäväksi. Terälehdet näyttivät lattialla niin hienoilta, että saivat jäädä koko juhlan ajaksi.
Vein kukkakauppiaalle tämän jostain päin intternettiä löytyneen kuvan malliksi (olisin linkannut, mutta en enää löytänyt alkuperäistä).
Sanoin että muuten hyvä, mutta kukat täytyy vaihtaa. Tällainen oli sitten lopputulos:
Vieraskirjana oli koivu, johon vieraat saivat ripustaa lehtiä.
Hääkakut (ja marsipaaniruusut niiden päälle) teki sulhasen sisko. En osannut valita eri vaihtoehdoista parasta, joten kakkuja oli kolmea laatua. Isi teki kakkualuset. Tarjottavien nimikyltit olivat samanlaiset kuin paikkakortit pöydissä. Leivottiin yhdeksän kakkua, niistä kaksi jäi koskematta.
Näiden lisäksi tein 78 lautasliinaa vanhoista pöytäliinoista, sulhaselle testiliivin (varsinaiseen ei sitten aika riittänyt) ja plastronin (joka ei sitten sopinutkaan vuokraliivin väriin), helmiä morsiusneidoille ja 40 lautasliinarengasta (puolet jäi tekemättä, jäivät siis käyttämättä).
Ja lopuksi sitten se budjetti. Paikkakortit, menut ja ohjelmalehtiset 13,50 e (+ 200 e värilaserprintteriin), koristelu (ilman kukkia ja tyllejä, jotka löytyivät äidin varastoista) 63,45 e, kaikki kukat (myös kimput) 100 e, morsiamen asusteet 323,90 e.
