Hileinen

Marjatan serkkutytöt saivat taas samanlaiset joululahjat: cargo-housut. Ohje on Ottobre-lehdestä 1/2011 (malli sivulla 15). Tilasin aikoinaan lehdestä näytenumeron, ja siinäkin oli niin paljon hyviä ohjeita, etten ole sitten lehteä muuten tilannutkaan... Noistakin on vielä monta tekemättä mutta suunnitelmissa. Kangas on Eurokankaasta, paksuhkoa puuvillakangasta. Vähän ohuempi olisi ehkä ollut helpompi ommella. Toiset housut ovat punaiset oransseilla tikkauksilla, toiset violetit vihreillä tikkauksilla. Pienellä vaivalla sai tosi kivannäköisiä yksityiskohtia, kun jaksoi joka sauman tikata huomiovärillä. Valitettavasti aika loppui kesken, ja paidat jäivät tekemättä. Kankaat ovat kyllä odottamassa...

Arne ja Carlos ovat levittäneet neulottujen joulupallojen ilosanomaa joka paikassa, ja minäkin haksahdin. Tein Marjatalle ja kahdelle serkkutytölle nimikoidut pallot, jotka tytöt ripustivat mummolan joulukuuseen. Kuviona jokaisessa on pallon omistajan nimi hienosti kaunokirjaimin neulottuna. Mallin suunnittelin ihan ruutupaperille kirjoittamalla. Muiden töiden ohessa syntyi yksi pallo illassa. Lankana on satunnaisia kaapista löytyneitä jämälankoja ja täytteenä on jämäpaloja vanusta, jota ostin aikoinaan pinnasängyn pehmusteisiin .

Marjatan 2- ja 3-vuotiaat serkkutytöt saivat synttärilahjaksi hupputakit. Toinen oli Suuren käsityölehden 8/2009 ohjeella 13 Huppujakku, toinen SK 10/2010 ohje 11 Huppujakku. Neuloin molemmat Novitan Nalle kukkaketo -langasta , josta tuli hauska kirjava raitakuvio isoon pintaan. Molempiin laitoin eteen vetoketjun, vaikka ohjeessa 11 ehdotettiin nappeja. Ohje 11:n 4-vuotiaan koko 104 cm oli juuri sopiva 98-senttiselle kolmivuotiaalle (mahtoiko johtua langan vaihdosta?), ohje 13:n 2-vuotiaan koko 92 cm taas sopi melkein 98-senttiselle kaksivuotiaalle. Valitettavasti muistin kuvata ainoastaan toisen takeista, ja tämäkään kuva ei oikein loista valokuvaustaidon mestarinäytteenä.

Marjatta on tähän asti käyttänyt toppahaalarin päällä kaulahuivia, mutta se on vähän hankala, tulee silmille ja meinaa tarttua kiinni joka paikkaan. Äiti teki sitten ihanan pehmeästä Novitan Luxus Alpaca -langasta kaulurin pariksi lapasille . Mallina oli Unikko-kauluri . 5-vuotiaan koko oli juuri sopiva 1-vuotiaalle, kun vaihdoin langan alpakkaan ja neuloin 2 mm puikoilla. Neuloin ohjeen mukaan toiseen lisäyskerrokseen asti. Sen sijaan, että olisin neulonut (3 n, silmukka oikein kahteen kertaan, 3 o, silmukka oikein kahteen kertaan), teinkin (3 n, silmukka oikein kahteen kertaan, 1 o, 1 n, 1 o, silmukka oikein kahteen kertaan). Kolmas lisäyskerros meni sitten (3 n, 3 o, lisätään edellisen reunaan 1 n, 1 n, lisätään seuraavan reunaan 1 n, 3 o). Nyt siis tuloksena oli vuorotellen 3 o ja 3 n. Neljännellä lisäyskerroksella lisäsin 1 o ja 1 n, eli tuloksena vuorotellen 4 o ja 4 n. Viidennen lisäyskerroksen kohdalla päättelin silmukat. Marjatta on hyvin tyytyväinen kauluriin, vaikk...

Marjatta tarvitsi syksyn tullen uudet lapaset, koska keväällä käytettiin vielä äitiyspakkauksen peukalottomia tumppuja. Langaksi löytyi ihanan pehmeä Novitan Alpaca , joka ei taatusti kutita. Nämä lapaset ovat itse asiassa toinen yritys, koska ensimmäisiin tuli ihan liikaa silmukoita. Varren täytyy olla kunnolla napakka ja tarpeeksi pitkä että lapaset pysyvät kädessä. Tässä ohje yksivuotiaan kokoon: Luo 32 s puikoille nro 2,5. Neulo 30 krs 2o 2n suljettuna neuleena. Neulo 10 krs pelkkää oikeaa. Jätä paikka peukalolle: neulo 6 s apulangalle. Neulo 15 krs pelkkää oikeaa. Neulo *2 o, 2 oikein yhteen*, toista krs loppuun. Neulo 3 krs oikeaa. Neulo *1 o, 2 oikein yhteen*, toista krs loppuun. Neulo 2 krs oikeaa. Neulo aina 2 s oikein yhteen, toista krs loppuun. Pujota lanka viimeisten silmukoiden läpi ja päättele. Poimi peukalon paikalta 13 s. Neulo 8 krs oikeaa. Neulo 2 s oikein yhteen. Neulo krs loppuun. Neulo *1o, 2 oikein yhteen*, toista krs loppuun. Neulo aina 2 s oik...

Blogin päivitys on vähän unohtunut viime aikoina. Käsitöitä on kuitenkin tullut tehtyä melkein entiseen tahtiin. Tässä tuorein tuotos, lisää myöhemmin. Marjatta sai synttärilahjaksi oman vauvan, Baby born -nuken. Se on hyvin rakas ja kulkee mukana joka paikkaan. Hyvin nopeasti vauvan vaatteet olivat ihan noessa, joten äiti käytti ne pesukoneessa. Ulos tullessaan vaatteet olivat kutistuneet mikrokokoisiksi, joten äitillä oli edessä ompeluhommia. Vauvan housut ja mekko on tehty Suuren käsityölehden 6-7/2007 ohjeella 32. Valitettavasti vasta ompeluvaiheessa huomasin, että Baby born -nukkeja onkin useampaa kokoa, ja vaatteet oli suunniteltu isommalle nukelle. Mekon kohdalla ratkaisu oli helppo, jätin vain takakappaleen pois. Housuista lähti leveyssuunnassa noin puolet ja vyötäröltäkin vähän. Mekko on tehty tädin vanhasta puserosta ja valkoisesta vinokaitaleesta. Housut ovat valkoista lakanaa, lahkeensuiden pitsit on ratkottu puseron kauluksesta. Neuletakki on tehty omasta päästä Nal...

Ei ne housuvaipat olleetkaan kovin hyviä. Kauhean söpöjä kyllä, mutta Marjatan käytössä vielä aika epäkäytännöllisiä. Lisäksi jalanteiden kuminauhojen saaminen sopivan kireälle oli työn ja tuskan takana, vaipat joko vuotivat tai puristivat. Siispä palattiin takaisin vanhoihin hyviin (almost-)all-in-oneihin . Näissä tein lisäimusta n. 5 cm lyhyemmän kuin ohjeessa, koska aikaisemmissa vaipoissa imu ei tunnu mahtuvan kunnolla vaipan sisään. Tällä kertaa päällyskankaana leppis-PUL , sisäpuolella tenceliä ja välissä bambu-hamppufleeceä . Tencel oli loistava löytö, on helpompaa ommella kuin bambujoustofrotee, hyvin pehmeää ja muutenkin mukavaa. Ruohon värinen on kyllä melko hurjan väristä... Varsinkin vanhempien (yli puoli vuotta käytössä olleiden) vaippojen kanssa alkaa olla ongelmana, että ne vuotavat haaroista. Keksin ongelmaan helpon ratkaisun: toinen kuorivaippa päälle. Siispä ompelin leppis-PULista ja vanhasta flanellilakanasta (mikä tahansa ohut nopeasti kuivuva kangas kelpaa,...

Viimeinkin, voisi sanoa. Puoli vuotta siinä valmistelussa meni, mutta häät onnistuivat hienosti! Tässä näitä omien käsien tuotoksia: Tärkeimpänä oli tietysti hääpuku. Kaava on Suuren käsityölehden numerosta 1/2009, "Hääpuku rohkealle morsiamelle". Lehden versio on kirkkaanpunainen, itse valitsin vähän rauhallisemman värin. Halusin välttämättä avoselkäisen mallin että tatuointi näkyy. Pukukangas on taftia ja selän rusetti organzaa (molemmat Eurokankaasta, organza taas alekorista). Pussukka on omaa tuotantoa, kengät Bordellon (ja silloin kun minä tilasin, maksoivat kympin vähemmän...). Ensin täytyi kuitenkin tehdä sovitusversio, että kaavat sai muokattua mieleiseksi. Hius- ja korvakorut oli askarreltu helmistä. Kaulassa oli äidiltä lainatut aidot helmet. Puvun alla oli tietysti alushame. Kaava Suuren käsityölehden numerosta 10/2007 (Vanhojenpuvun alushame). Kankaana polyesterinen vuorikangas ja jäykkä tylli. Lisäksi tein vielä villaisen viitan ja hansikkaat , ...

Otin pienen välitauon ja ompelin 78 lautasliinaa. Äitin varastosta löytyi iso kasa vanhoja vähän reikäisiä pöytäliinoja, jotka pilkoin 45 cm x 45 cm kokoisiksi palasiksi. Pino on aika valtava. Lautasliinapidikeprojekti sen sijaan ei ole edennyt, niitä puuttuu edelleen kymmenittäin. Marjatan juhlavaatteetkin ovat valmiina: body tutulla kaavalla ja liivihame äidin pukukankaasta toisella tutulla kaavalla , alle sukkahousut ja jalkaan kengät kokoa 19. Vielä pitäisi ommella essu ruokailua varten... Siihenkin on jo visio: toisesta puolesta tulee maastokuvioinen , toisesta vähän paremmin häiden väreihin sopiva. Sulhaselle pitää myös tehdä plastron, koska mistään ei löytynyt sopivan väristä. Liivikin olisi hauska tehdä, mutta aika ei tällä kertaa taida riittää. Omat varusteet ovat nyt kokonaan valmiit (ja häihin on vielä melkein kaksi viikkoa!). Viimeisenä syntyi pussukka ja sukkanauha. Sukkanauhan design jääköön vielä salaisuudeksi, mutta pussukan ohjeet ovat tässä: Pussukkaan tarvitaan ...

Tämä posti oli vahingossa jäänyt luonnoksen asteelle, julkaistaan nyt vähän myöhässä. Marjatta on nyt 7 kk vanha ja ihan liian vikkelä liikkeissään. Ei malta pysyä selällään hetkeäkään saati niin pitkään, että saisi vaipat jalkaan. Ja jos onnistuu jotenkin saamaan vaipat jalkaan, pieni on hyvin näppärä avaamaan tarrat: molemmilla käsillä kiinni ja raps, irti. Hommaa helpottamaan keksittiin housuvaipat. Kaava on SikSakSistersin (löytyy oikeasta laidasta), ohjeen sovelsin aika vapaasti. Käytin M-kokoa, on aika hyvä 9 kg painoiselle lapselle. Leikkasin päällisen PUL-kankaasta , ihoa vasten olevan kankaan bambusta ja tencelistä (uusi löytö, kokeillaan miten toimii), ja väliin sekä lisäimuksi tuttua bambu-hamppufleeceä . Ulko- ja sisäkankaaseen leikkasin vyötärölle sentin verran ylimääräistä kuminauhakujaa varten. Aseta ulko- ja sisäkangas oikeat puolet vastakkain ja fleece ulkokankaan nurjalle. Siksakkaa jalantiet. Ompele 20 cm framilon-nauhat jalanteiden saumanvaroihin. Jätä kumi...

Kesä tuli, ja sen mukana uusien vaatteiden tarve. Talvipipo oli vähän liian kuuma kun lämmintä oli +20 C, ja kypärämyssykin jätti renkaan kasvojen ympärille. Äitin piti siis kiireesti ommella Marjatalle raitapipo. Kangas on Kestovaippakaupan raitatrikoota . Leikkasin siitä 45 cm x 50 cm (leveys x korkeus) kokoisen palan, ompelin putkiloksi, taitoin kaksinkerroin niin että putkilon sauma jäi taakse keskelle ja ompelin päälaelle suoran sauman. Aikaa meni alle kymmenen minuuttia. Marjatan päänympärys on 44,5 cm ja pipo on melkein liian iso. Pystysuunnassakin tilaa on reilusti, joten alareunaan saa leveän käännöksen.

Marjatta kasvaa koko ajan vaatteistaan ulos. Erityisesti bodyjä tarvitaan jatkuvasti lisää, tuntuvat nuo kaupan tuotteet kutistuvan pesussa (tai sitten se lapsi vaan kasvaa). Kaava on vanha tuttu [ 1 ] [ 2 ], kankaina tällä kertaa 2-laadun ohdaketrikoo Myllymuksujen alekorista, luonnonvalkoinen bambusingle ja äitin vanhat siniraidalliset yöhousut. Kyllästyin niihin metallineppareihin joita en millään oppinut kiinnittämään ja investoin muovisiin T5-kokoisiin KAM-neppareihin ja pihteihin . Aluksi ajattelin että kerrankin on tehty insinöörivarma systeemi, mutta onnistuin sitten saamaan useamman nepparin ruttuun. Pihtien kanssa pitää olla tosi tarkka että neppari osuu keskelle työkalua. Kovin paksuun kankaaseen nämäkään eivät jää kiinni. Mutta pienen harjoittelun jälkeen lopputulos on siisti. Ja tässä vielä raitabody testikäytössä.

Myönnän: alan innostua helmistä aika kovasti. Kohta käy niin ettei sulhasen plastroniin riitä sitä yhtä helmeä, vaan kulutan kaikki näihin muihin projekteihin. Nyt on kasassa riippuvat korvakorut, kolmet pienet korvanapit (noita reikiä on korvissa useampia) ja helminauhat kahdelle morsiustytölle. Käytin nappeihin samoja rei'itettyjä helmiä kuin riippuviin koruihinkin, joten ne piti asetella aika tarkasti että reiät eivät pahasti näy. Reiättömiä helmiä ei oikein löytynyt, ainakaan samoissa sävyissä kuin reiällisiä. Muutaman vuoden ikäisten tyttöjen ketjuihin löytyi loistavat magneettilukot , jotka aukeavat vetämällä. Ettei tulisi ihan tylsä posti, uskallan ehkä laittaa helminauhoista kuvan tähän:

Viimeinen joululahja valmistui viimeinkin, juuri sopivasti kevään kurakeleille. Haalarissa kesti, koska se piti tehdä kahteen kertaan. En enää muista mistä Suuren käsityölehden numerosta ohje on, mutta alkuperäinen kaava oli (muistaakseni) isolle vinttikoiralle. Pieni seropi oli vähän eri mallinen ja mittainen, joten ensin mitattiin koira, muokattiin kaavat, tehtiin haalari, todettiin se aivan liian pieneksi, muokattiin kaavat uudelleen, tehtiin haalari uusiksi, sovitettiin, muokattiin vähän, ja voilà, valmis! Kangas on maastokuvioista sadetakkikangasta. Punteissa on vihreää ja kaulan ympärillä ruskeaa resoria. Koko selkä aukeaa kaksisuuntaisella vetoketjulla, jonka kierrätin siskon vanhasta villatakista. Haalarin mahan takaosa on avoin, ilmeisesti vähän liikaakin, sillä käyttäjä osaa ujuttaa takajalkansa ulos punteista =) Haalari kuitenkin toimii, sillä nykyään lenkiltä palaa valkoinen koira ruskeilla tassuilla eikä tasaisen ruskea koira niinkuin aikaisemmin. Eräs kun tykkää kukk...

Kaikki sormettomat hansikkaat tuntuvat olevan puhtaan valkoisia tai korkeintaan norsunluun värisiä, mutku mä haluuun! samppanjan väriset (että olisivat kenkien kanssa sävy sävyyn). Kun ei tunnu löytyvän, askartelin omat pukukankaasta. Eivät ole samppanjan väriset, mutta kuitenkin. (Oho, taisi tulla spoileri...) Tarvitaan neljä mittaa: ranteen ympärys, käsivarren (paksuimman kohdan) ympärys, kyynärtaipeen ja ranteen etäisyys sekä ranteen ja sormien välinen etäisyys. Sitten piirretään yksinkertainen kaava (mitatut kohdat punaisella): Kappale leikataan mieluiten joustavasta päällys- ja vuorikankaasta taitteelta (x 2). Lisäksi tarvitaan n. 60 cm framilonia (n. 1 cm lyhyempi kuin käsivarren paksuus x 2) ja 15-20 cm vetoketju (x 2). Ja sitten ommellaan: Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele kyynärtaipeen sauma. Kavenna saumanvara, siksakkaa kuminauha saumanvaraan. Ompele ranteen sauma, huolittele reunat. Siksakkaa vetoketjun reunat päällikankaan oikealle puolelle saumanvaro...

Toinen body samalla Ottobren kaavalla. Tällä kertaa kankaana oli Myllymuksujen sammakkobambu . Isi ei tosin tunnistanut kuvioita sammakoiksi, siitä otsikko... Resori on Myllymuksujen vaaleanvihreää . Viimeksi reunustin hihansuut ja haarat myös resorilla, mutta se oli niin paksua että nepparien kiinnitys oli kauhean hankalaa. Tällä kertaa käytin viimeistelyyn oranssia vinokaitaletta. Nepparien kiinnitys oli silti tuskaa, millähän ihmeellä oppisin vasaroimaan ne suoraan? Koko on taas 80 cm 70-senttiselle kestovaippavauvalle, hitusen on kasvunvaraa mutta ei mitenkään liikaa. Kuten näkyy, myös rapsuttelumatto on ahkerassa käytössä.

Ei taas menny niinku Strömsössä. Unohdin merkata kaavaan yhden olennaisen asian ("taite") ja sitten vielä ompelin lahkeensuihin tarkoitetut kuminauhat ekaksi vyötärölle. Pienen purkuoperaation ja yhden ylimääräisen sauman jälkeen housuista tuli aika hyvät. Housut ovat pari bodylle , ja ohje molempiin löytyi Ottobre-lehdestä 1/11. Molemmat tein kokoa 80 cm, vaikka Marjatta on vasta 68-senttinen, eli kasvun varaa on. Se ei paljoa haittaa, housut pysyvät kyllä ylhänä. Haaremihousujen malli on kauhean hyvä kestovaipoille ja villahousuille, pepun kohdalla on reilusti tilaa.

Projekti etenee: Marjatan vastustuksesta huolimatta sain valmiiksi viitan. Pohjolan kesäkuuta ajatellen se on paksua villakangasta , ja mahdollisesti saa vielä vuorin sisäänsä. Viitta on tehty soveltaen Amoriinin ohjetta . Tein lisäksi viittaan kauluksen ja lisäsin pari nepparia joilla viitan saa pysymään kiinni. Varsinainen hääpuku on edennyt siihen pisteeseen, että sain sovituskappaleen muokattua mieleisekseni, ja nyt piirtelen uusia kaavoja. Aika paljon sitä sai virittää, mutta ainakin sovituskappale oli hyvin mukava päällä, ei kiristänyt mistään vaikka olikin aika vartalonmyötäinen. Kuvassa alla alkuperäinen kaava ja päällä sovituksen jälkeinen versio. Tulisi vielä kesä niin olisi tarpeeksi valoa, ettei tarvitsisi aina käyttää salamaa...

Neiti kasvaa vaatteistaan ulos sellaista tahtia, että koko ajan saa olla tekemässä uutta. Tällä kertaa syntyi body, ja sille tulee vielä kaveriksi housut, kunhan saan lisää resoria. Ohje on Ottobre-lehdestä 1/11. Kangas on ohutta trikoota Eurokankaan alekorista (jälleen kerran). Resorit tilasin Myllymuksuilta , väri on kanerva. Lisäksi tarvittiin periaatteessa viisi nepparia, paitsi minä sain kulumaan varmaan kymmenen, ja lisäksi rikoin surkean muovisen nepparinkiinnitystyökalun. Resori oli ilmeisesti niin paksua, että kaksinkertaiseen sai just ja just nepparin kiinni, mutta nelinkertainen oli ihan liikaa lievästi vaurioituneelle työkalulle. Kaikki saumat on ommeltu siksakilla, koska tuo minun "genuine vintage" -ompelukoneeni ei osaa joustoa. Lisäksi resorien saumat on viimeistelty kaksoisneulalla vaaleanpunaisella ja oranssilla langalla. Marjatta on vasta reilut 68 cm pitkä, mutta piirsin 80-senttiset kaavat, kaupan vaatteista kun kaikki muut paitsi Tutan valmista...

Marjatta on innostunut rapsuttelemaan ihan kaikenlaisia uusia pintoja: keittiön pöytää, ikkunaa, leivinuunia, lattiaa, äitiä, mattoa, sohvaa, isin partaa, ... Niinpä äiti päätti tehdä rapsuttelumaton. Alussa oli kasa erilaisista projekteista yli jääneitä kankaanpaloja: Osa kankaista leikattiin 30 cm x 30 cm neliöiksi, loput kaikenlaisiksi kuvioiksi. Isin vanhoista farkuista löytyi hauskoja taskuja. Yhteen taskuun syntyi Ristomatin paidasta pieni tyyny, jonka sisällä on kulkusia. Oranssista karvasta tuli toinen tyyny, jonka alapuolella on tarranauhaa. Oikean alakulman ruudussa on verhoista lyhennettyjä paloja, harmaa rypytettynä alustaan kiinni ja valkoinen sidottuna nauhalla isoon nappiin. Ommellessa tyhjentynyt lankarullakin päätyi mattoon. Kuvioinnin jälkeen ompelin neliöt kiinni toisiinsa ja vanhaan lakanaan, ja lopuksi toiselle puolelle fleeceä pehmusteeksi. Tässä vielä pari yksityiskohtaa:

Tällä kertaa ei ole uusia omia tuotoksia julkaistavaksi. Piti vaan kertoa, että kenkienetsintäprojekti on päättynyt. Morticiasta löytyi täydelliset ja vielä sopivan kokoiset. Budjetissa lukee kohdissa "morsiuspuku" ja "morsiamen asusteet" yhteensä 303,90 e.

Eurokangas myi sulhasen liiviin Burdan kaavan , joka oli muuten hyvä mutta. Kaavapaperilla oli kyllä muiden kielien seassa kaikki kolme kotimaista, mutta varsinaisesta ohjepaperista puuttui suomi ja englanti. Seitsemän muuta kieltä kyllä löytyi. Siispä otin haasteen vastaan ja tein liivin ruotsinkielisten ohjeiden avulla. Yllätyin kielitaidostani positiivisesti, sillä suurinta osaa sanoista ei tietenkään löytynyt sanakirjasta. Lägg en mellanläggförstärkt slagdel på en slagdel utan mellanlägg räta mot räta, tråckla och sy ihop ytterkanterna. Helppoa =) Ja sitten se lopputulos: Tässä vielä yksityiskohtia: Kangas on jäämistöä siskon vanhojentanssipukuprojektista.Halusin tehdä testiversion ennen varsinaista liiviä, ja varastoja kaiveltuani arvelin tummansinisen satiinin näyttävän hienolta vaaleansinisen pukupaidan kanssa, mies kun harrastaa niitä. Kuvaushetkellä liivistä puuttuvat vielä napit edestä ja solki takaa. Lopuksi vähän fiilistelyä. "Silkkiset" burgundinvärise...