Hileinen

Olen tyhjentänyt olohuoneen nurkkaan kertynyttä lankavarastoa. Tuloksista myöhemmin kun neuleet ovat valmiita, mutta välissä piti askarrella neulepuikoille kotelo. Kotelosta tuli juuri niin pitkä kuin kankaita riitti, on vähän varaa ostaa lisää puikkoja ja muita tarvikkeita. Mitoitus meni jotenkin pieleen, koska sukkapuikkojen piti mahtua keskimmäisen rivin koloihin, mutta ne uppoavat sinne. Kapeat päädyt on ommeltu siksakilla, kolot suoralla. Oli tarkoitus laittaa vinokaitaletta päätyihin, mutta sitä ei ollutkaan varastossa. Kolot ompelin vapaalla kädellä, ja sen huomaa hieman kiemurtelevista ompeleista. Vähän kapeampiakin kolot olisivat saaneet olla. Tietysti unohdin toisesta reunasta läpän, jonka olisi voinut kääntää puikkojen päälle niin että eivät tipahtaisi koloistaan, mutta korjasin tilanteen kiinnittämällä rullalle käärityn kotelon hiuslenksulla. Se pitää kaikki puikot tiukasti paikoillaan.

Kesäsää meni ohi, pipokausi alkoi. Jostain kumman syystä pipot aina katoavat, joten niitä tarvittiin lisää. Pikapipo syntyy vartissa. Pipokankaan leveys on puolet päänympäryksestä ja korkeus puolisen metriä. Ensin ompelin sivusaumat nurjalta puolelta. Sitten soviteltiin pipoja nurin päin ja samalla käännettiin reunus sopivan kokoiseksi. Reunuksen ompelin pipon sivusaumoihin kiinni, että pysyy nurjalle puolelle käännettynä. Lopuksi reunaan oma merkki ja Marjatan pipoon pari silityskuvaa. Hankalinta oli saada lapset pysymään hetken paikoillaan että sai kuvan otettua. Kankaaksi kannattaa valita sopivan napakka mutta joustava trikoo että pysyy hyvin päässä.

Kynsikkäät lainausmerkeissä, koska näistä oli tarkoitus tulla Marjatalle lapaset, mutta testausvaiheessa Marjatta ilmoitti että näin on hyvä, päättele tähän. Nämä ovat ikäänkuin kynsikkäät kolmelle sormelle. Keskisormen ja nimettömän välissä on siis sauma, että pysyvät kädessä. Pikkusormi jää vähän peittoon, mutta eipä sitä oikein mihinkään tarvitsekaan... Lankana Lidlin joku sukkalanka, josta on jo aiemmin syntynyt Marjatalle hyviä lapasia ja sormikkaita. Silmukoita 40, peukalo neulottu lisäämällä 2 s joka toinen kerros.

Kesän alussa sukulaishäihin tarvittiin lapsille uudet juhlavaatteet. Tytöille löytyy vaikka minkälaista mekko-ohjetta, mutta pienen pojan juhlapukuja on vähän harvemmassa. Onneksi lopulta löytyi Ottobre 3/2006 , jonka sai kaukolainaan toisesta kirjastosta. Kaavat 12 Housut ja 14 Pellavatakki (kuva aukeamalla 3) olivat aika hienot kesäjuhlaan. Tietysti häissä unohtui ottaa poseerauskuva puvusta. Kangas on (kaapista löytynyttä kirjottuun pöytäliinaan suunniteltua) ohutta pellavaa , niin ohutta että se on läpikuultavaa. Valkoisena ei ehkä toimisi vaatteena, mutta värjäsin sen Dylon-värillä Hawaijin siniseksi. Takissa on 18 mm valkohopeat napit , jotka sopivat hyvin juhlapukuun. Tädin ompeleman kuolahuivin kanssa väriyhdistelmä oli aika häikäisevä. Ompelu oli hyvin sujuvaa siihen asti, kunnes pääsin kauluksen tekoon: "Valmista kaulus sivulla 44 olevan kuvitetun ohjeen mukaan." Siinä vaiheessa lehti oli tietysti jo palautettu kirjastoon, joten ei auttanut kuin pähkäillä kuv...