Hileinen

Marjatta tykkää istua hiekkalaatikolla ja kontata (älkää kysykö miksi) nurmikolla. Leggingsit ovat siihen vähän helposti likaantuva vaihtoehto, joten ratkaisin ongelman hienoilla hiekkalaatikkohousuilla. Kaavat ovat Ottobresta 1/2011 (malli 29 aukeamalla 10), mutta Marjatta ei halunnut housuihin yhtään taskua, joten pääsin hyvin helpolla. Jätin myös pois vetoketjut edestä ja punteista. Tikkasin kyllä eteen valehalkion, kun kerran olin leikannut palat noin. Vyötärönkin sovelsin, tilalla on leveästi harmaata resoria ilman mitään nappeja tai kuminauhoja. Jätin vyötäröresoriin ja lahkeiden käänteisiin pienet pätkät ompelematta, että niihin voi tarvittaessa lisätä kuminauhat myöhemmin. Siilikuvan silitin ohjeiden mukaan, mutta se tarttui kiinni juuri sen verran että sain ommeltua paikoilleen. Tikkaukset ovat harvinaisen rumia, koska kunnollinen harmaa ompelulanka loppui polvipaikkojen jälkeen ja sen jälkeen oli vain tosi paksua hyvin vanhaa lankaa, josta kone ei oikein tykkää. Ja ...

Työkaveri väitteli autojen välisestä langattomasta kommunikaatiosta. Väitöslahjaksi piti siis saada autoja ja niiden välille kommunikaatiota. Tällä kertaa toteutettiin se kuitenkin langallisesti. Virkkasin (ihan omasta päästä ja moneen kertaan, ohjetta turha kysyä) projektissa koeajossa olleet Hiacen ja Hiluxin. Firman logonkin saattaa tunnistaa auton kyljestä. Hiluxin tuulilasina on pieni näyttö, jonka yläreunassa on liitin. Näiden edellä ajoi radio-ohjattava auto, joka on 3D-printterillä tulostettu väittelijän oman auton näköiseksi. Radio-ohjattavassa autossa on kaksi lämpötilasensoria, jotka mittaavat "tien" ja ilman lämpötilaa. Kun virkatut autot kytkee sen perään johdolla, Hiluxin tuulilasi näyttää lämpötilat.  

Leikkimökkikausi alkaa olla käsillä. Jo viime kesänä kehittelin ajatusta päiväunipaikasta leikkimökkiin, mutta silloin en saanut tätä aikaiseksi. Idea lähti pillow bedistä , mutta muokkautui matkan varrella peittopatjaksi. Otetaan siis pari vanhaa peittoa, tässä yksi tuplapeitto ja yksi tavallinen. Taitellaan tavallinen peitto nelin kerroin. Ommellaan sopivasta kankaasta (tässä tapauksessa puuvillainen verhokangas, pitkään kaapissa säilytetty kirpparilöytö) peittokasan kokoinen pussi. Kangas oli juuri sopivan levyinen, joten ompelin sivun n. 20 cm matkalta yhteen, sitten vetoketju väliin ja lopuksi vetoketjun toisesta päästä sivu kiinni. Viimeisenä ompelin nurjalta puolelta pussin päädyt kiinni (kannattaa jättää vetoketju auki kun näitä ompelee, minulla meinasi käydä vahinko...). Käytin pisimmät laatikosta löytyneet vetoketjut, toinen taisi olla 70 cm ja toinen 80 cm. Pidempi oli huomattavasti helpompi siinä vaiheessa kun pujotin peittokasaa pussiin. Kankaasta riitti juu...