Hileinen

Myönnän: alan innostua helmistä aika kovasti. Kohta käy niin ettei sulhasen plastroniin riitä sitä yhtä helmeä, vaan kulutan kaikki näihin muihin projekteihin. Nyt on kasassa riippuvat korvakorut, kolmet pienet korvanapit (noita reikiä on korvissa useampia) ja helminauhat kahdelle morsiustytölle. Käytin nappeihin samoja rei'itettyjä helmiä kuin riippuviin koruihinkin, joten ne piti asetella aika tarkasti että reiät eivät pahasti näy. Reiättömiä helmiä ei oikein löytynyt, ainakaan samoissa sävyissä kuin reiällisiä. Muutaman vuoden ikäisten tyttöjen ketjuihin löytyi loistavat magneettilukot , jotka aukeavat vetämällä. Ettei tulisi ihan tylsä posti, uskallan ehkä laittaa helminauhoista kuvan tähän:

Viimeinen joululahja valmistui viimeinkin, juuri sopivasti kevään kurakeleille. Haalarissa kesti, koska se piti tehdä kahteen kertaan. En enää muista mistä Suuren käsityölehden numerosta ohje on, mutta alkuperäinen kaava oli (muistaakseni) isolle vinttikoiralle. Pieni seropi oli vähän eri mallinen ja mittainen, joten ensin mitattiin koira, muokattiin kaavat, tehtiin haalari, todettiin se aivan liian pieneksi, muokattiin kaavat uudelleen, tehtiin haalari uusiksi, sovitettiin, muokattiin vähän, ja voilà, valmis! Kangas on maastokuvioista sadetakkikangasta. Punteissa on vihreää ja kaulan ympärillä ruskeaa resoria. Koko selkä aukeaa kaksisuuntaisella vetoketjulla, jonka kierrätin siskon vanhasta villatakista. Haalarin mahan takaosa on avoin, ilmeisesti vähän liikaakin, sillä käyttäjä osaa ujuttaa takajalkansa ulos punteista =) Haalari kuitenkin toimii, sillä nykyään lenkiltä palaa valkoinen koira ruskeilla tassuilla eikä tasaisen ruskea koira niinkuin aikaisemmin. Eräs kun tykkää kukk...

Kaikki sormettomat hansikkaat tuntuvat olevan puhtaan valkoisia tai korkeintaan norsunluun värisiä, mutku mä haluuun! samppanjan väriset (että olisivat kenkien kanssa sävy sävyyn). Kun ei tunnu löytyvän, askartelin omat pukukankaasta. Eivät ole samppanjan väriset, mutta kuitenkin. (Oho, taisi tulla spoileri...) Tarvitaan neljä mittaa: ranteen ympärys, käsivarren (paksuimman kohdan) ympärys, kyynärtaipeen ja ranteen etäisyys sekä ranteen ja sormien välinen etäisyys. Sitten piirretään yksinkertainen kaava (mitatut kohdat punaisella): Kappale leikataan mieluiten joustavasta päällys- ja vuorikankaasta taitteelta (x 2). Lisäksi tarvitaan n. 60 cm framilonia (n. 1 cm lyhyempi kuin käsivarren paksuus x 2) ja 15-20 cm vetoketju (x 2). Ja sitten ommellaan: Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele kyynärtaipeen sauma. Kavenna saumanvara, siksakkaa kuminauha saumanvaraan. Ompele ranteen sauma, huolittele reunat. Siksakkaa vetoketjun reunat päällikankaan oikealle puolelle saumanvaro...

Toinen body samalla Ottobren kaavalla. Tällä kertaa kankaana oli Myllymuksujen sammakkobambu . Isi ei tosin tunnistanut kuvioita sammakoiksi, siitä otsikko... Resori on Myllymuksujen vaaleanvihreää . Viimeksi reunustin hihansuut ja haarat myös resorilla, mutta se oli niin paksua että nepparien kiinnitys oli kauhean hankalaa. Tällä kertaa käytin viimeistelyyn oranssia vinokaitaletta. Nepparien kiinnitys oli silti tuskaa, millähän ihmeellä oppisin vasaroimaan ne suoraan? Koko on taas 80 cm 70-senttiselle kestovaippavauvalle, hitusen on kasvunvaraa mutta ei mitenkään liikaa. Kuten näkyy, myös rapsuttelumatto on ahkerassa käytössä.

Ei taas menny niinku Strömsössä. Unohdin merkata kaavaan yhden olennaisen asian ("taite") ja sitten vielä ompelin lahkeensuihin tarkoitetut kuminauhat ekaksi vyötärölle. Pienen purkuoperaation ja yhden ylimääräisen sauman jälkeen housuista tuli aika hyvät. Housut ovat pari bodylle , ja ohje molempiin löytyi Ottobre-lehdestä 1/11. Molemmat tein kokoa 80 cm, vaikka Marjatta on vasta 68-senttinen, eli kasvun varaa on. Se ei paljoa haittaa, housut pysyvät kyllä ylhänä. Haaremihousujen malli on kauhean hyvä kestovaipoille ja villahousuille, pepun kohdalla on reilusti tilaa.