Hileinen

Screamia ja Euroviisuja katsellessa ei ollut telkkarin ääressä tarpeeksi tekemistä, joten kaivoin taas esiin villalangat. Euroviisupöksyt syntyivät melkein ulkomuistista Vanhalan lammastilan värjäämättömästä suomenlampaan hahtuvasta Tekstiiliteollisuuden ohjeilla .Tosin kaksinkertaista hahtuvaa neulottaessa ainakin minun käsialalla kannattaa 80 silmukkaa vaihtaa huomattavasti pienemmäksi, 64 s on ollut kohtuullisen pieni koko. Olen testannut paria muutakin netistä löytyvää vaippahousuohjetta (mm. Ottobren ), mutta tuo Tekstiiliteollisuuden ohje on ollut helppo ja toimiva. Torstin serkut ovat päässeet jo moneen kertaan testaamaan tuolla ohjeella tehtyjä housuja, ja aina niitä on tilattu lisää. Oli muuten Vanhalan hahtuva parasta neuloa kaikista hahtuvalangoista mitä olen kokeillut! Kumpikaan säie ei katkennut kertaakaan, ja lopputulos on ihanan pehmeä.

Neulominen on vähäksi aikaa jäänyt, kun helteiden innoittamana raahasin ompelukoneen parvekkeelle. Tänään tosin piti tuoda kone jo takaisin sisään, +8 C-asteen ulkolämpötila ei innoittanut enää parvekkeella työskentelyyn. Lopputuloksena oli joka tapauksessa ensimmäiset testikappaleet kestovaipoista. Molemmissa on sovellettu kahta Suuren käsityölehden ohjetta: vasemmanpuoleinen on enimmäkseen 19 All-in-one kestovaippa (SK 2/2010) ja oikeanpuoleinen 28 Kestovaippa (SK 2/07, legendaarinen Antti Tuisku -lehti!).Molemmissa on samat materiaalit: ulkopintana college-neulosta , sisäpintana bambujoustofroteeta ja välissä imuna bambu-hamppufleeceä .Kumpikaan ohje ei yksinään ollut ihan täydellinen. Loput vaipat syntyvät pääosin all-in-one-ohjeilla soveltaen muutamaa toisen vaipan viksua niksiä, tosin taas ilman sitä kosteussulkukangasta. Tarkoitus on neuloa kosteussuojaksi hahtuvalangasta villahousuja, niihin tulikin jo viime kesänä hyvä rutiini. Torsti kasvaa ja potkii hyvin.

Hartaasti odotetut HILE Designin merkit saapuivat Ruotsista ! Siispä töiden jälkeen istuin parvekkeelle korikeinuun nauttimaan helteestä ja merkkaamaan kaikki viimeaikaiset tuotokset. Ne piti myös saada heti nettiin asti, vaikka käytössä oli vain kännykamera. Vaikka keli onkin ollut lämpimän puoleinen, olen kovasti varustautunut jo 65 astetta kylmempiin lämpötiloihin. Vaunupeitto syntyi Tallinnasta viime syksynä löytyneistä liukuvärjätyistä villalangoista. Vanhassa kaupungissa oli ihana pikkukauppa, josta lankojen lisäksi lähti matkaan upea 3,5 m pitkä musta pellavainen pöytäliina. Ruskan värinen peitto on neulottu kaksinkertaisesta langasta, ja toisella puolella on vielä tassuflanellinen ( Eurokankaan alekorista) vuori. Mittaa peitolla on 70 x 60 cm. Vuorin reunat on käännetty koneella, muuten kaikki onkin ommeltu kasaan käsin. Peitto lämmitti mukavasti sylissä! Oranssinvihreä (Pirtin kehräämön?) karstalanka puolestaan oli löytö Savukosken Kuivalihamarkkinoilta. Takkiin...